Säädön syrjässä

Luin siinä (kauhukseni) Sonera ADSL päiväkirjasta, että Soneran dynaamiset IP taitavat nyt olla sitten oikeasti dynaamisia. Voihan kökkö sanon minä. No täytyy nyt seurata tilannetta leikkikentan kannalta ja katsoa tarviiko viritellä softa joka päivittelee IP:tä DNS-palvelimelle vai miten on. Jos jossain välissä vain olisi rahaa ottaa Nebulalta 4M/512k -liittymä kun uudet hinnat tulevat huomenna voimaan. Tosin 150 euron avausmaksu on vähintäänkin ryöstöä…

Niin eilen oli taas se ärsyttävä pyhä pyhä jolloin kaikki kaupat olivatkin sitten kiinni. Päivään liittyy kuulemma myös jonkin sanonta. Tosin en ole varma onko se “Jos Helluntaina ei ole heilaa, niin Juhannuksena on jonoksi asti.” vaiko “Jos Helluntaina on heila, on siitä Juhannuksena saanut tarpeekseen.”?

“Mitä saadaan kun yhdistetään poikamies ja kitupiikki?”

- No whois sen kertoo ;)

Itse en ole koskaan oikein voinut olla anonyymi netissä. Välillä se hieman ketuttaa, sillä jos joku vain kuulee koko nimen niin sen jälkeen hakukoneet yms. kertovat heti kaiken minusta. Muutenkin kaikesta jää aina sellaiset jäljet, että parilla haulla päättelee jo vaikka mitä. Ja faktahan se on, että verkossa on lähes mahdotonta olla anonyymi, kuten tuo “sisäpiirivitsikin” kertoo… Tosin onko kuitenkin niin, että jos sitä todella tahtoo niin silloin varmistetaan että asia todella on näin eikä tuudittauduta mihkään harhakuvitelmiin?

On se vain osin niin säälittävää kuinka orpo olo eilen iski kun kännykästä oli akku loppussa eikä oikein voinut kysyä missä kaikki kaverit viipottavat. Mitä elämä olisikaan ilman kännykkää ja inter nettiä?

Fiilistellään vielä kerran aiheesta Metallica. Enempää ei kyllä uskalla, sillä näyttää siltä että lukijat katoavat TOP-listalta.[LUELISÄÄ]

Lähdin Hartsan kanssa klo 14:07 kohti tsadia junalla. Pelivetona meillä oli netistä tulostettu lippu sekä paikat semmoisessa perhekopissa :) VR:n uusi nettilippu toimi hyvin, ainoa että tulostin oli jättänyt siivun pois lipusta mutta onneksi tunniste oli kunnossa. No konnarin mukaan tuokin asia korjataan piakkoin.

Neljän maissa sitten päästiin perille. Koska porttien aukaisemiseen oli vielä tunti, emme pitäneet kiirettä. Tämä oli kuitenkin virhe, sillä päästyämme jonoon, oli sillä pituutta jo pari kilsaa. No toisaalta tuo jonottaminen oli sitä juuri oikeata meininkiä! Pari kaveria kyllä kuittaili, että olivat 10 minuutissa sisään päässee, mutta tuommoinen on mielestäni ihan perseestä.

No lopulta kun noin 1,5 tunnin jonossa “hajoamisen” jälkeen päästiin sisään oli lavalla Slipknot. Täytyy kyllä sanoa, että meikäläiseen ko. akti ei kyllä tehnyt minkään sortin vaikutusta. No okei, asusteet olivat jäätävät ja Wait And Bleed oli jopa biisi jonka tunnistin. Itse olisin nähnyt ihan mielelläni Lostprophetsin vaikka hieman eri kastiin poppoon musiikki kuuluukin. Mutta jotain piti totta kai jonotuksen takia menettää…

No kasin aikaan sitten pääesiintyjien piti nousta lavalle. Mutta totta kai suuret tähdet antavat odotuttaa ja vasta joskus noin 20:20 pyörähti screenille Hyvät, pahat ja rumat ja sen jälkeen setti alkoi. Biisilista oli seuraava:

Blackened

Fuel

Harvester Of Sorrrow

Welcome Home (Sanitarium)

Frantic

For Whom The Bell Tolls

I Disappear

St. Anger

Sad But True

Creeping Death

Battery

[Seuraavan biisin "arpomista"]

Wherever I May Roam

Nothing Else Matters

Master of Puppets

One

Enter Sandman

["Haluatteko te lisää?"]

Jump In The Fire

Seek And Destroy

Itse pääsin mukaan kympillä viimeistään siinä vaiheessa kun ilmoille kajahti For Whom The Bell Tolls. Mielestäni kylmät väreet kertovat sen, että fiilis oli todellakin katossa. Ja kyllä sen näki myös Jamesin ilmeestä, porukka osasi sanat niin hyvin että mieltä lämmitti. Tiedä sitten ovatko suomalaiset fanit normaalia äänekkäämpiä vai mitä, mutta olen aina miettiny, että on asialla pakko olla jotain tekemistä sen kanssa, että Iron Maidenin levyillä on aina Helsingissä soitettu liveversio biisistä Fear Of The Dark eikä mikään studioversio.

No sitten kun varsinainen esiintyjä piti pienen tauon ja arpoi biisiä ilahdutti meitä vieressä aivan kympillä fiilistelly hieman vanhempi äijä. “Paina James paina” -huuto jäi varmasti kaikille lähellä olleille mieleen. Tämän jälkeen tulikin kyllä semmoinen viiden biisin setti että oksat pois. Kyllä pojat vain tietävät mitä yleisö tahtoo kuulla! Viimeistään tässä vaiheessa allekirjoittanut oli aivan taivaassa :)

Tämän jälkeen sitten heruteltiinkin yleisöltä suosionosoituksia ja täytyy sanoa, että Seek And Destroy oli sinällään hyvä loppu setille. Sen yhden tosifanin “Soittakaa HEVII” huudot näköjään palkittiin :) Itse tosin olin hieman pettyny, sillä olisin tahtonut kuulla Fade To Blackin. Siinä biisissä on sitä jotain näet. No tämän jälkeen sitä sitten lähdettiinkin valumaan stadionilta poispäin ja itsekin tuli ihmeteltyä miten paljon sitä porukkaa oikein olikaan. No onhan 46 000 henkeä jo aikas massiivinen yleisö. No siinä sitten metsästettiin ruokapaikkaa ja törmättiin yhteen yliopistokaveriin. Täytyy sanoa, että on se Hellsinkikin näköjään aikas pieni.

Itse keikka loppui joskus ennen yhtätoista ja viimeinen juna meni puolelta. Yöllä olisi kyllä mennyt pari bussia mutta emme edes jaksaneet käydä katsomassa kuinka pitkät jonot olivat. Siinä sitten hengailtiin kaverin kaverien kanssa ja bongattiin mm. viisi NHL-staraa. Sitten löytyi myös fani, jolle olin kateellinen. Pojat olivat menneet lentokentälle katsomaan bändiä ja kassista löytyi mm. kaikkien levyjen kannet nimmereilla sekä muuta krääsää. Kyllä, olin kateellinen ja kovaa. Niin kotiin sitten lopulta lähdimme 5:30 aamujunalla. Itse nappasin viimeisen paikkalipun ja juna oli totaalisen täynnä nuutuneita Metallica-faneja.

Kameraa ei viitsinyt koittaa ottaa mukaan kentälle, mutta pari kuvaa nappasin kännykällä. Eihän noista paljoa irti saa, mutta nuo screenit olivat kyllä aivan ykköset. Muutenkin show oli loistava ja One alkoi hienosti paukkuen. Juttua löytyy myös mm. Iltalehdestä. Päätän raportin ja odotan seuraavaa kertaa innolla – toivottavasti siihen ei mene viittä vuotta!