keskiviikkona 12. toukokuuta 2004
Noniin, Kainulainen heitti taas haasteen. Täytyy sanoa, että aihe “miksi naiset eivät löydä miestä” on astetta liian sosiaalipornahtava tähän blogiin, mutta onneksi keksinkin täydellisen aiheen.
Mietitäänpä hetki, miksi opiskelijat eivät saa työharjoittelupaikkaa?[LUELISÄÄ]
Varsinkin meillä ammatti(leikki)korkeakoulussa tietojenkäsittelyn puolella on paljon opiskelijoita, joilla valmistuminen on enää kiinni viiden kuukauden mittaisesta työharjoittelusta. Mahdollisesti sitä on voitu odotella yliajalla tulevan ovelle jo hieman kauemminkin. Itse olen aina hieman ihmetellyt, miten asia voi oikeasti olla näin? Yksi syy on varmasti se, että omaan alaan pitää olla tietynlainen, hieman “perverssikin” intohimo. Jos vaikka ottaa minut esimerkiksi, voin kyllä sanoa, että sitä koodia on väännetty reilusti (=liikaa?) muuallakin kuin vain koulussa. Tosin iso erohan tässä kohtaa amk:n ja yliopiston välillä on juuri se, että yliopistolla lähdetään siitä että kaikki varsinainen koodaus tapahtuu omalla ajalla ja luennoilla tulee vain tylsää PowerPoint-settiä. Omaan kiinnostukseen liittyy myös se kenties tärkein valtti eli portfolio. Mitä onkaan graafikko ilman kansiota täynnä erilaisia piirrustuksia tai webdesigner ilman omia kotisivuja, joilla esitellään aikaansaannoksia? Joissain asioissa pätee todellakin se vanha klisee, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Tosin minkäpä sille taas tekee jos sitä kiinnostusta ei löydy niin tyhjästä on paha nyhjästä mitään esiteltävää.
Tämäkään ei vielä välttämättä ole suurin ongelma. Minulle on moni valitellut, että “Kun ei pääse harjoitteluun edes ilman palkkaa…”. Mikä asenne se tämä on? Mitä se kertoo hakijasta, jos hakemuksen kolmas lause on “Voin tulla palkattomaan harjoitteluun.”? Minusta se kertoo heti sen, että henkilöllä ei ole hirveätä luottamusta omista taidoistaan. Ja muutenkin työnantajat ovat varmasti oppineet, että “tässä maailmassa ei ole sellaista asiaa kuin ilmainen lounas”. Eli jos otetaan tälläinen harjoittelija, jonka taidoista ei voi olla varma, saattaa se kuluttaa liikaa resursseja häntä ohjaavilta henkilöiltä. Mielestäni jokaisella pitäisi olla myös sen verran kunnianhimoa ja itsetuntoa, että sitä sielua ei ihan ilmaiseksi myydä!
Tässä samaisessa palkattomuudessa piilee myös muita ongelmia. Entäpä sitten jos saadaan hakemus myös todella pätevältä hakijalta samaan aikaan – palkkatoive on kuitenkin olemassa. No sitten siinä kuitenkin mietitään ja mietitään mitä tehdään ja lopulta päädytään tähän ilmaiseen hakijaan koska “onhan alan tilanne taas hieman huono ja blaablaa”. Pätevä tyyppi jää ilman harjoittelua vain siksi, että tilalle otetaan joku “ei niin pätevä” koska ajatellaan vain rahaa ja säätöjä. Ja mikä ero tuloksissa olisikaan ollut jos toisin olisi valittu ja sitä ylimääräistä palkkaa olisi maksettu harjoittelijalle eikä ohjaalle joka korjasi kaikki virheet. Toisekseen tämähän tekee myös hallaa koko alalle sekä kouluille että tuleville työharjoittelijoille. Ensinnä firmoissa totutaan siihen, että näitä “kahvinkeittäjiä” saa töihin maksamatta palkkaa. Nyt kun sitten päteväkin opiskelija lähtee hakemaan harjoittelupaikkaa, tulee varmasti se itsetutkiskelun hetki kun palkkapuheiden jälkeen vihjaistaan, että edellisellekään ei mitään maksettu. Myydäkö nyt sielunsa kun paikan saisi vai laittaako sormet ristiin jos toisen kerran sattuisi onnistua? Omasta mielestäni tämä heikentää hieman myös koulun arvostusta jos sieltä vain koko ajan pukkaa markkinoille ilmaisia harjoittelijoita ilman mitään näyttöjä osaamisesta. Sad but true laulaisi Metallica tässä vaiheessa. Kokonaan jätän käsittelemättä ne toimitusjohtajien omat/sukulaisten kultimussukat, jotka saavat parhaat (harjoittelu)paikat osaamatta edes painaa reset-nappulaa…
Eräs itseä hieman ärsyttävä asia ovat myös väärällä alalla olevat ihmiset. Onhan se myönnettävä, että itselläkään ei ollut lukion penkillä mitään hajua mihin tahtosin jatkamaan opiskeluja. Nyt olen kuitenkin huomannut, että paras vaihtoehto itselle oli kuitenkin TAMKin Liiketalouden yksikkö, johon lopulta päädyin. Luultavasti sieltä se lopullinen kipinä lähteä yrittäjäksikin löytyi. Mutta niin nämä henkilöt, jotka eivät tiedä mitä haluavat, löytävät itsensä koulusta joka ei kiinnostakaan. No siinä sitten vuosi ollaan ja ihmetellään ja odotetaan seuraavan vuoden pääsykokeita. Samaan aikaan joku todella ko. alalle tahtonut kiroaa huonoa tuuriaan jossain toisessa väärässä paikassa. Ja sitten ääripäässä ovat kokonaan rannalle jääneet, jotka ottaisivat tosissaan minkä tahansa opiskelupaikan. Joskus vuosituhannen vaihteessa se taisi olla todella seksikästä kertoa työskentelevänsä/opiskevansa uusmedian parissa – tällä hetkellä se välillä tuntuu jo vanhentuneelta kirosanalta.
Se tästä avautumisesta, sitä on jo nyt pari kertaa täydennettykin irc-keskustelun viitoittamana. Ja asiaahan ei sitten tarvi ottaa mitenkään henkilökohtaisesti, tämä kirjoitus taisi nuo ylimääräiset angstit saada tulevasta remontista ;) Mutta kukapa ottaisi sitten pallon vastaan? Joku voisi tietysti kertoa esimerkiksi, miksi se kahvitauko on aina ikuinen?
Ei vielä kommentteja »