Maanantaina 10. Tammikuuta 2005
- “Antti”
- “Eniron kaupunki-infosta huomenta, *blaablaa*, Soitanko pahaan aikaan?”
- “No mitä nyt satuit herättämään.”
- “Jaa no mutta nythän on jo aamu pitkällä! …”
Tässä välissä syntyi kasa painokelvottomia ajatuksia, jotka onneksi jäivät omaksi tiedoksi.
- “… Mutta niin jos ei nyt niin paha paikka ollut, niin olisiko ollut hetki aikaa katsoa tiedot oikein?”
Kelasin, että ok, sitten tarkistetaan yrityksen tiedot ja koitetaan myydä mainosta.
Tämän jälkeen seurasi viitisen minuuttia tietojen tarkistusta, small talkia (eli selitin mitä teen) ja samalla odotin koko ajan millä tavalla tämä henkilö lähtee mainosta myymään.
Lopulta kun päästiin asiaan, kesti toiset viisi minuuttia tehdä selväksi, että en nyt lähde mitään mainosta maksamaan - olisipa se sitten kuinka hieno juttu tahansa. Ei vain luonne anna periksi sanoa tyly ei kiitos ja lopettaa puhelu.
Sellainen herätys tällä kertaa, niin mielelläni olisin itselleni suonut sen puoli tuntia unta lisää ennen kellon soittoa kun se kuitenkin on fakta että kerran herättyäni en enää uudelleen osaa nukkua. Mutta hyvää huomenta teillekin!