Säädön syrjässä

Välillä sitä tulee käytettyä koodeja järkevästikin :p

Tosin vasta kesällä. Onneksi Juutuubi tarjoileen maistiaisia jo nyt.

UPDATE: OMG! Voisko tämä olla totta :o “Thursday July 5 Austria Vienna, Sunday July 8 England Wembley, Tuesday July 10 Norway Oslo, Thursday July 12 Sweden Stockholm, Sunday July 15 Finland Helsinki, Wednesday July 18 Russia Moscow”

Harmi etten omaa parempaa kameraa kuin kännykän, pääsi näet kansalaisjournalisti iskemään Kauppahallin ovella.

Ensin auto parkkiin ja valvomaan oikeaoppista parkkeerausta.

Sitten takaisin parkkeerattuun autoon ja etsimään uusia rikollisia.

Tuossa lisäkyltissä luki “Pysäköinti tavarantoimittajille Kauppahalliin sallittu” tjsp. Pitänee käydä sekin arkistoimassa kun ohi seuraavan kerran kävelee.

Eli siinähän lukee selkeästi “Sallittu kauppahallin tavarakuljetuksille erikoisluvalla”.

Update:
http://www.iltasanomat.fi/lukijat/uusimmat/580/
http://www.iltasanomat.fi/lukijat/uusimmat/581/

Olen tässä viimepäivinä kelannut omaa tietämystäni internetin ihmeellisestä maailmasta. Olen ihan oikeasti miettinyt mikä osaamiseni taso on ja mitä oikeasti voisin saada aikaan pienen suunnittelun jälkeen jos vain olisi aikaa toteuttaa itseä. Saati että mitä minulla voisi olla tarjottavana muille tästä tietämyksestäni. Tästä näkökulmasta kenties lisää jos suunnitelmat menevät putkeen, mutta pohditaanpa nyt hieman lisää viimeaikojen polttavia puheenaiheita.[LUELISAA]

Marjut linkkasi tämän hetken ”kovimpaan” suomalaiseen selvitykseen web2.0:sta. Janne tämän jälkeen sitten ilmaisi turhautumisensa jämähtäneisyyteen ja pelkoon uusista asioista. Itse tosin en heti osannut tuota kokonaisuutta hahmottaa (saati linkittää Hintikkaan), mutta kommenttien jälkeen Jannenkin kanta hahmottuu hieman paremmin – tai siis hahmottuu idea, että koko asia on hyvin vaikeasti hahmotettavissa.

Miten minä näen web2.0:n? Koska minulle web on pitkään ollut työ ja rakas harrastus, en ole oikein osannut lähteä tähän hypeen sisälle julistamalla kaikkea web2.0:ksi. Koodaajana myös näen asiat usein kuorta syvemmälle. Pingstatesta löytyy ketju hienoista sivuista ja välissä on mainittu pnukin saitti ”aika web2.0:ksi”. Mutta mikä tekee pnukin saitista kakkosta? Onko pnukin leiskassa sterotypioituja elementtejä? Jannekin oli turhautunut henkilöihin, jotka erilaisine Photari-efekteineen rakentavat kakkosta. Monelle tämä jääkin tähän ja vielä kun kyseessä on blogi, joka on nykyään niin in juttu, on sen pakko olla kakkosta! Putoavathan blogittomat yritykset heti kehityksen kelkasta Hintikan eepoksen mukaan.

Palataan pnukiin pian ja otetaan lisää näkökulmia mukaan. Jannen jutun kommenteissa on myös todettu, että MySpace ei taida olla kakkosta, koska se näyttää vuonna 1996 tehdyltä. Okei, kakkonen ei ole Photari-efektejä, kakkonen ei ole tekniikkaan – mutta miksi MySpacen on sitten sanottu olevan kakkosta? Joidenkin mielestä kakkosen syvin olemus on yhteisöllisyys. Sitähän tuo palvelu juuri onkin. Tällä perusteella MySpace blogeineen ja hilavitkuttimineen korostaa kakkosen tunnuspiirteitä vaikka näyttääkin miltä näyttää ja toimii uskomattoman hitaasti.

Mitä muita yhteisöllisiä palveluita löytyy? Palataampa pnukiin, joka on toteuttanut palvelun bodymodifications.net. Kyseinen hienous pitää kuoren alla sisällään uusimpia ja hienoimpia kikkoja ja leiskasta löytyy silloin tällöin mitä erilaisimpia kakkoselle tyypillisiä elementtejä. Jos nyt aletaan miettiä hieman tarkemmin pnukin kokonaisuutta, niin meillä on mies, joka on rakentanut itse yhteisön, blogin ja kuvagallerian (joka joskus kenties tulee julkiseen jakoon) sekä aiemmin kaveriporukan blogiympäristön. Web2.0 ei ole mikään yksittäinen konkreettinen seikka, vaan se on useamman palikan muodostava kokonaisuus. Joku voisi tässä vaiheessa kysyä, että mitä tekemistä bodmodsilla on pnukin saitin kanssa ja miksi bodmods tekisi pnukistakin kakkosta. Itse näen taas pintaa syvemmälle ja luulen, että molempien viritelmien takana on kasa yhteistä koodia ja asiaa pitää tarkastella laajemmasta näkökulmasta kuin vain pnukin leiskaa analysoimalla. Oikeita totuuksia –blogiin tässä olisi mielestäni hieman lisättävää suomalaisen web2.0 –olemuksen määrittelyyn. Itse olen aina jollain tasolla pnukia pitänyt omana esikuvana tällä internetin ihmeellisellä leikkikentällä. Tämä arvostus kuitenkin eroaa useimmista siten, että minä en aina lähde ensimmäisenä kehumaan uutta leiskaa hienoksi vaan tiedän, että pinnan alla hyrrää kaikkea kaunista, joka liian usein jää kehuitta ja olisi paljon mielenkiintoisempaa kuin pinnalla oleva leiska.

Yhtenä pointtina web2.0:ssa pidän itsensä ilmaisemisen helppoutta. Uudet palvelut ovat tuoneet blogit helposti kaikkien ulottuville, eikä tarvitse luottaa tällaisiin viitisen vuotta vanhoihin omiin viritelmiin. Koin eilen hienoisen valaistumisen kun luin Korpelan kolumnin. Vihaan yli kaiken käytettävyyden sotkemista asiaan kuin asiaan. Ketsuppipurkkiakaan kun ei voida avata ilman, että pitäisi itkeä kuinka vaikeaa ja epäkäytettävää se on. Varmasti jos homman joutuisi tekemään satoja kertoja päivässä se alkaisi nyppiä, mutta jos kerran parissa kuussa joutuu avaamaan ketsuppipurkin, niin eikö siinä mene jo käytettävyysfilosofia hieman liian pitkällä? Näin ollen allekirjoittautunut lakkaa tästä päivästä lähtien puhumasta käytettävästä saati saavutettavasta ja alkaa käyttää termejä sujuva ja sujuvuus. ”Kuinka sujuvasti siihen tietoon pääsikään käsiksi kännykän selaimella” tai ”Tässä hallintajärjestelmässä on kiinnitetty huomiota työskentelyn sujuvuuteen ja toimintojen jälkeen systeemi lähes automaattisesti ohjaa käyttäjän seuraavaan toimenpiteeseen”.

Valitettavasti web2.0 on tuonut mukanaan muutamia huonojakin ominaisuuksia. Flickr ja Youtube ovat välillä niin raivostuttavan hitaita, että tekisi mieli rakentaa joku purkka, joka filtteröisi nämä pois sivuilta hidastamasta latautumista. Eräs mielenkiintoinen palvelu on Last.fm, joka julistaa olevansa ”musiikin sosiaalinen vallankumous”. Last.fm mahdollisuudet kertoa omasta musiikkimausta ja linkittyä saman maun omaaviin henkilöihin ovat hienot ja sokerina pohjalla on last.fm radio, joka soittaa oman musiikkimaun mukaista tavaraa joko itse sovelluksella tai selainpohjaisesti. Valitettavasti last.fm:kin aika ajoin kärsii uskomattomasta hitaudesta.

Jos tästä nyt summaa oman näkemyksen web2.0:aan, niin saadaan soppa jossa on uutta tekniikkaa (vaikka se ei se juttu olekaan, niin kyllä se silti paljon uusia mahdollisuuksia tarjoaa), yhteisöllisyyttä, helppoa julkaisemista (oli kyseessä sitten teksti, kuvat, videot tai musiikki) sekä tämän sopan sujuvaa käyttöä yhtenä kokonaisuutena ja palveluiden naittamisena toisiinsa tavalla tai toisella. Samalla web2.0 on tekemistä ja ihmisiä itseään eikä mitään tökerösti suomennettuja termejä, joita pitäisi viljellä vain koska ne ovat muodissa. Web2.0 on myös ennen kaikkea mahdollisuus valita. Tarjolla on useita toisiaan vastaavia palveluita ja käyttäjät saavat itse päättää millä työkaluilla itseään toteuttavat.

Jälkikirjoitus: Jutun kirjoittaja ei ole pahemmin web2.0 –aiheista tuubaa lukenut vaan tämä oli hänen oma käsityksensä asiasta. En siis halua, että joku kertoo minulle, että olen ihan väärässä, kun voin sitten väittää, että kertojakaan ei voi tietää olevansa oikeassa kun puhumme kuitenkin sen verran abstraktista asiasta.

Kuinka monta BS-bingon sanaa mahtuu yhteen asiantuntijajulkaisuun? En tiedä, mutta parhaiden palojen perusteella en uskalla edes arvuutella. Pikavilkaisulla opuksesta oli unohdettu yks olellinen seikka – hitaus. Sen voi jokainen käydä toteamassa esim. Youtubessa…