Säädön syrjässä

Felix Special Ketchup – ilmeisesti en ole vielä tarpeeksi aikuinen kun makuuni tämä ei maistunut normaalia erikoisemmalta. Tosin kyllähän se aina lämmittää kun joku on huolellisesti minua varten tomaatit valinnut.

Myös Johanna Tukiaisen ystävä Rachel Kauppila on alkanut blogata. Rachel on päättänyt alkaa golfaamisen ja kyseleekin blogissaan jos joku alkaisi sponsoroida tätä uutta harrastusta. Minä myös! Aloitankin täten golfin harrastamisen ja otan välineitä vastaan sponsorointina. Voisin myös ensi vuonna järjestää kolmekymppiset ystävälleni Timolle jos joku sponsoroisi! Joku ulkomainen tähti voisi olla ok esiintymään jos sponsoroinnin ehdoista päästään sopuun.

Jaa niin unohdinkin kertoa, kuinka minua jännitti hieman viime viikolla kun tuli puhelu salaisesta numerosta. Mahtaisikohan se olla joku maailmanluokan tähti, esim. David Hasselhoff! Valitettavasti se olikin vain lehtimyyjä :(

Asiaan… Jos lukee molemmista blogeista pari juttua niin näkeekö kukaan muu mitään yhtäläisyyksiä? Molemmissa on monia samankaltaisuuksia; samoja sanoja ja lauserakenteita, uskomattomia aasinsiltoja, minä minä -juttuja, sen verran – myöhemmin lisää -muotoja, matkustelua ja pilvilinnoja jne. Voisiko takana olla sama kirjoittaja, vai tekeekö seura tosiaan kaltaisekseen?

HS on taas totuuden lähteillä. Koska pelkään, että joku tajuaa BS:n määrän, kopion tähän brutaalisti listan otsikon alta. (Lisätty kuvakaappaus.)

• Suomalaiset verkkosivut rakennetaan pääosin kahden verkosta imuroitavan ohjelmiston varaan. Sivut voi perustaa kuka tahansa.
• Sivuilta ei näy, kuka niitä pyörittää. Niiltä ei selviä, mitä henkilötiedoille tapahtuu. Tietoa, miten virheet saa korjattua, ei löydy.
• Erityisesti keskustelupalstojen tietojen käsittely huolestutti.
• Yhteisöpalveluissa oli puutteita henkilötietojen käyttötarkoituksesta kertomisessa.
• Pienimmät verkkokaupat eivät täytä henkilötietolain informointivelvollisuutta. Kerättävät tiedot olivat perusteltuja.

Ilmeisesti huoli liittyy henkilötietojen käsittelyyn. Hetken jo mietin pitääkö tässä pelätä töiden puolesta.

Pysähdyimme eilen autolla kaverin pihaan kun hän kävi heittämässä hieman tavaroita kämpilleen. Hän käski pysähtyä rapun eteen varatuille paikoille siksi aikaa kun kuulemma alakerran yrityksessä ei viikonloppuisin ole ketään. Kun hän meni ja me muut pääsimme ulos tulikuumasta autosta jaloittelemaan, ilmestyi paikalle joku mummeli, joka kysyi, että emmekö osaa lukea. Ihan kuin henkilö olisi ollut ikkunassa valvomassa parkkipaikkaa. Olimme kuulemma insinööritoimiston varatuilla paikoilla! Totesimme kohteliaasti, että ehkä voisimme olla hetken tässä, että tuskin nyt lauantaina ketään tulee töihin. Mutta se ei käynyt hänelle, kyllä kuulemma käyvät viikonloppuisinkin töissä! Ilmeisesti siis vieressä olevat kuusi varattua paikkaa eivät riittäisi. Pyysimmekin sitten anteeksi epäkohteliaiden nykyajan nuorten ajattelemattomuutta ja lukutaidottomuutta ja peruutimme ulos ruudusta. Kyseinen parkkiruutu oli aivan kadun päässä eli siis jätimme auton siihen käymään varsin pelisääntöjen mukaisesti. Mielenkiintoinen pointti oli myös, että yhdessäkään ruudussa ei lukenut paikkojen kuuluvan juuri insinöörifirmalle vaan vieressä oli sellainen vakio “Pysäköinti sallittu tontin omistajan tai haltijan luvalla.” -kyltti. En kuitenkaan viitsinyt lähteä rutisemaan enempiä, ettei mummopiiri alkaisi kertoa kauhutarinoita naapurin “nuorisorikollisen” kavereista. (lisää…)

Kesäisen päivän kunniaksi kävimme Timon kanssa Pyynikin näkötornilla ja Pispalan harjulla ihmettelemässä. Isoveli parkkeerasi näkötorniin valvomaan Tamperetta kuin yön ritari konsanaan. Vai oliko se väsynyt koodari…

Kävin myös torstaina räpsimässä ensimmäisen sarjani Finlaysonin alueella. Harmi ettei tänään saanut kameraa mukaan, mutta täytynee joku ilta käydä tekemässä tämän päivän reitti uusiksi kameran kanssa.

Nyt voisi mennä katselemaan liskoja. Meillä oli taas eilen perinteinen miitti pnukin kanssa harjulla Puntalan avajaispippaloiden merkeissä. Keskusteltiin internetsistä, valokuvaamisesta ja kaikesta muusta hyvin syvällisestä.