Säädön syrjässä

Pysähdyimme eilen autolla kaverin pihaan kun hän kävi heittämässä hieman tavaroita kämpilleen. Hän käski pysähtyä rapun eteen varatuille paikoille siksi aikaa kun kuulemma alakerran yrityksessä ei viikonloppuisin ole ketään. Kun hän meni ja me muut pääsimme ulos tulikuumasta autosta jaloittelemaan, ilmestyi paikalle joku mummeli, joka kysyi, että emmekö osaa lukea. Ihan kuin henkilö olisi ollut ikkunassa valvomassa parkkipaikkaa. Olimme kuulemma insinööritoimiston varatuilla paikoilla! Totesimme kohteliaasti, että ehkä voisimme olla hetken tässä, että tuskin nyt lauantaina ketään tulee töihin. Mutta se ei käynyt hänelle, kyllä kuulemma käyvät viikonloppuisinkin töissä! Ilmeisesti siis vieressä olevat kuusi varattua paikkaa eivät riittäisi. Pyysimmekin sitten anteeksi epäkohteliaiden nykyajan nuorten ajattelemattomuutta ja lukutaidottomuutta ja peruutimme ulos ruudusta. Kyseinen parkkiruutu oli aivan kadun päässä eli siis jätimme auton siihen käymään varsin pelisääntöjen mukaisesti. Mielenkiintoinen pointti oli myös, että yhdessäkään ruudussa ei lukenut paikkojen kuuluvan juuri insinöörifirmalle vaan vieressä oli sellainen vakio “Pysäköinti sallittu tontin omistajan tai haltijan luvalla.” -kyltti. En kuitenkaan viitsinyt lähteä rutisemaan enempiä, ettei mummopiiri alkaisi kertoa kauhutarinoita naapurin “nuorisorikollisen” kavereista. (more…)