Säädön syrjässä

Noniin, kun on päästy ensimmäisen päivän iltaan niin on aika tehdä pientä yhteenvetoa. (Tai no toisen päivän aamu kun tämän hioin loppuun, mutta kuitenkin, asiaan…)

Lentokentällä tuli aamusta ensimmäinen “mitä hittoa” -fiilis kun kuuluttivat “Antti Syrjä, tulisitko käymään lähtöportilla” ennen kuin aloittivat koneeseen päästämisen. Olin sitten tullut turvatarkastuksesta läpi paluulentolipulla, mutta onneksi ystävällisesti huomasivat sen ja vaihdettiin liput takaisin että pääsen vielä paluulennolle.

Perille päästessä haettiin turisti-infosta päiväliput bussiin/ratikkaan. Yhden hengen lippu on 5e ja kahden hengen lippu on 7e. Lentokentän infossa työskennellyt tyttö ei tiennyt että on olemassa myös kahden päivän ryhmälippu, jolla max viisi saa matkustella 19,99 euron hintaan kaksi päivää. Kannattaa muistaa tänne eksyessä jos on enemmän kuin kaksi matkassa.

Hotelli oli hyvin positiivinen yllätys siisteydessään ja henkilökunnan ystävällisyydessä hintaansa nähden (90e/hlö/4yötä).

Miinuksena todettakoon ettei se ole kävelymatkan päässä keskustasta, mutta toisaalta ratikkalinjan 3:n päätepysäkki on aivan vieressä ja arkisin ratikoita kulkee tuosta 10 minuutin välein. (Haaste lienee päästä sunnuntaiaamuna kuudeksi lentokentälle kustannustehokkaasti.) Ja vieressä on kohtalaisen iso kauppa osana ostoskeskusta. (Sivuhuomiona todettakoon, että on muuten kohtalaisen vaikea päättää mitä tahtoisi syödä kun olisi niin paljon kaikkea hienonkuuloista mitä voisi testata. Se Ristoranten Pizza Pasta jäi testaamatta vaikka tekstit olivat suomeksikin.)

Sitten palattiinkin takaisin kaupunkiin ihmettelemään joulumarkkinoita.

(Bremenin soittoniekoista olis tarjolla myös kymmeniä patsaita)

(Bremen on kyllä muutenkin patsaiden luvattu maa)

Jos homma pitäisi kiteyttää pariin lauseeseen, kerrottaisiin niissä että pieniä käsitöitä tekeviä kojuja oli miljoona ja jouluvaloja oli vaikka toisille jakaa. Ja että jokaisessa kadunkulmassa myytiin hehkuviiniä (20cl / 2e) ja bratwurstia ja ne menivät kaupaksi todella kovaa kyytiä paikallisille.

Toinen huomio oli, että kaikki mahdollinen paistetaan rasvassa tai päällystetään suklaalla ja hyvin käy kaupaksi. Miltä kuulostaisi ranskalaisten perunoiden tyylisten röstien dippaaminen omenahilloon tai rasvassa paistetut kakkutaikinapalat tomusokerilla? (Jälkimmäiset maistuivat muuten ihan vappumunkeille.)

Ohessa vielä muutama kuva, joiden laatu taitaa olla vähän fifty-sixty, mutta käsillä ei nyt ollut mitään kehittyneempää muokkainta kuin Windowsin PowerToolsit. Ja kun tämä wlan-yhteys on vähän mitä on niin en alkanut mitään hirveän isoja kuvia tuupata maailmalle. Pitää katsoa ne sitten kotona paremmalla aikaa paremmin esille.

Kuvien ottaminen oli muuten todella hankalaa, koko ajan joku oli edessä ja mistään mielenkiintoisesta ei ollut toivoakaan saada kuvaa ilman että joku olisi tielle eksynyt. Ja kun kameroita oli esillä kaikilla niin paljon koko ajan niin ihmisiä ei oikeestaan kiinnostanut edes varoa. Toisaalta mitäpä siinä ryysiksessä edes olisi tehnyt kun ei mihkään mahtunut väistämään.

Kuvat on jälleen napsittu vanhalla G6:lla. En viitsinyt ottaa Nikonia mukaan kun tuo pienempi menee niin näppärästi laukun pohjalla kun sitä ei tarvi. Ja kun jossain vaiheessa saan isompia esille niin olisi hieman toivoa, että laatu olisi vähän parempaa kuin Dublinin kuvissa omalla kohdalla.

Ja loppuun vielä pieni piristys hotellin läheltä. Kiinnitimme huomiota siihen, että täällä keskusta on täysin jouluvalotettu, mutta ihmisten ikkunoissa jouluvaloja on hieman vähemmän. (Tosin muuta jouluista sitten roikkuukin välillä astetta enemmän.) Mutta sitten tuo naapuritalo tuossa tahtoi olla se säännön vahvistava poikkeus.

Tämä juttu kirjoitettiin torstaina 11. joulukuuta 2008 kello 00:15 ja se kuuluu kategorioihin Matkustelu, Valokuvat. Voit seurata jutun kommentteja RSS 2.0 -virtana. Voit myös jättää kommentin tai lisätä trackbackin omasta blogistasi.