Säädön syrjässä

…joskin suljettujen ovien turvassa.

Tänään oli siis vuorossa standup-kurssin “lopputyö” eli viiden minuutin setti kurssilaisille ja parille kommentoijalle. Paikalla olivat Joni Koivuniemi, Harri Lagström ja Rose-Marie Backström (Suomen Stand Up Clubin perustaja).

Sain aikaan viiden minuutin pätkän, josta pitäisi tiputtaa pari pätkää pois ja tiivistää paria. Se tietää sitä, että setin pituus tippuu puoleen. Eli vielä pitäisi kehittää lisää materiaalia. Kiitos Henkalle, pätkä on myös kuvattuna.

Sitten arvotaan, koska sitä uskaltaa Rocksin keskiviikkoiltaan koittamaan open miciä.

Keskustorilla kasvaa nurmikkoa.

Takana tunteja rankkaa aivotoimintaa stand up -kurssin muodossa. Puuh.

Olin siis viikonloppuna Arimo Mustosen vetämällä stand up -kurssilla Helsingissä. Kolmena päivänä kuulimme viisauksia ja harjoittelimme materiaalin kirjoittamista ja esittämistä Arimon opastuksessa. Yhtenä isona juttuna oli heti tarttua mikkiin ja karistaa lavakammo. (Toisaalta pieni jännittäminen on hyvästä, muuten ei ole rimaa johon tähdätä.)

Vaikea laji. Vaikka luulet olevasti kuinka hauska, tajuat että suurin osa vitseistäsi on kuitenkin liian vanhoja. Kurssilta jäi paljon käteen, valmis 3 minuutin setti ja ainesta sen ensimmäisen viiden minuutin esityksen koostamiseen loppuun.

Kaikkia saatuja salaisuuksia en tule paljastamaan, mutta kai sitä aina vähän voi kertoa. Tiivistetysti voisi sanoa, että kaikki pitää tiivistää. Puolessa minuutissa pitää tapahtua paljon. Ja jos puhut puoli minuuttia nauhuriin niin huomaat, että se on todella lyhyt aika. Havannointikyky saa nyt ihan uudet puitteet, puhelin aina valmiina kirjoittamista varten tai sitten pitää kantaa pientä mustaa vihkoa koko ajan mukana. Kaikkea pitää myös tarkastella tästä lähin molemmista suunnista eikä tyytyä perinteiseen vihaan/rakastan -ajatteluun. On myös tärkeää muistaa, että lava on sinun. Lavalla ei tarvitse miettiä liikoja vaan antaa palaa, sinä olet lavan kuningas!

Syntyikö meille uusi koomikko, se jää nähtäväksi, mutta polte olisi kova. Nyt se on kiinni siitä luovuuden tuskasta.

Viikonloppu oli muutenkin hieno. Uusia tuttavia, vanhojen tuttavien tapaamisia. Varsin hienoa! Ja kuten huomaat, oli tämäkin teksti hieman tiivistetty ja kappalejako hieman erikoinen, mutta se on osa salaisuutta…

Junassa, menossa isoon pääkaupunkiimme. Luvassa olisi kolmen päivä intensiivinen standup-kurssi Arimo Mustosen luotsaamana. Mukana vihko ja kynä jos vaikka syntyisi ajatuksia jossain vaiheessa. Pitäisi varmaan ostaa pieni musta kirja jota kantaisi aina mukana ja kirjaisi siihen tosielämän komiikat muistiin.

Ikuisuusprojekti otti tässä hiljan pari askelta eteenpäin. Totuus on tuolla jossain -mobiiliblogi on auki ja ympätty ElämänVirtaan. Taustalla on Pixelpost -kuvablogi parin lisäosan kera. Kuvat pienennetään automaagisesti ja sitten puhelimesta voi lähettää tiettyyn postilootaan kuvat, josta ne sitten koodilla käydään haistelemassa julkisiksi. Pitäisi vielä vähän puukottaa koodeja, mutta eiköhän tuo tuolleen periaatteessa tähän väliin kelpaa.

Sitten vaan jäädään täälläkin jännityksellä odottelemaan mitä sinne jaksaa ja muistaa tuupata.