Köyhällä ei ole varaa lajitella
tiistaina 2. helmikuuta 2010
Olen roskien jne jätösten lajittelun suhteen tunteen mukaan elävä. Jos tiskipöydällä on biojätepussi, kippaan biot sinne muistaessani. Välillä saatan heittää kissanruokapurkin roskiin laittamatta sitä roskakaapin perälle metallipurkkipinoon. Nukun silti yöni vallan hyvin. Kierrättäminen on ihan ok, jos siitä ei tee liian suurta stressiä. (Voisi olla karsea elämä jos joka asian kanssa pitäisi ensimmäisenä miettiä miten tästä tulisi mahdollisimman vähän roskaa.)
Tänään hain SOKOS-tavaratalosta vessaan uuden loisteputken. Otin vanhan mukaan ja kysyin, voinko jättää sen liikkeeseen kuten ennen on voinut. Mutta enää ei kuulemma voi. Mitä perkelettä tämä on? Mihin minä sen sitten laittaisin? Kuulemma kierrätyspisteet ovat Nekalassa ja Teiskossa.
No minäpä sitten hyppäsin taksiin ja hurautin Nekalaan viemään loisteputkea kun Teisko on hieman liian kaukana. Eikun, hetkinen… Kävin dumppaamassa loisteputken takapihamme roskikseen. Ihan vaan kostoksi, koska yritin olla niin tyhmä että olisin halunnut tehdä luontoystävällisen teon.
Pitäkää tunkkinne! Mahtava keksintö tämä luontoystävällisyys!
Kategorioissa: Avautuminen, Ei voi ymmärtää, Elämä
4 kommenttia »