Säädön syrjässä

Perinteisellä muovipussilla kantaa kaupasta kotiin vaikka puolikkaan hevosen. Uudella bio ‘haistakaa komposti’ pussilla tekee tiukkaa pysyä kasassa maitopurkin kanssa.

Pitäkää tunkkinne.

Käytiin tänään kavereiden kanssa testaamassa Tillikan brunssi yhdistettynä aamupala-lounas -ruokailuna. Tarjolla oli suhteellisen monipuolisesti perinteistä aamupalaherkkua, mutta vähemmän kuitenkin kuin keskivertohotelliaamiaisessa. Juustojen puutetta paikattiin vähän erikoisemmilla juustoilla (ja tuoreella ananaksella sen seuraksi).

Hieman kuitenkin jäi kaivertamaan. Hintana 14,90e ja tähän kuului yksi kuppi kahvia. Itse en pienen miehen hiljaisena protestina suostunut maksamaan erikseen pienestä kahvikupista ja otin brunssini ilman kahvia hintaan 13,90e. Mitenkähän paljon Tillikalle olisi tullut lisäkustannetta jos kahvia olisi saanut juoda niin paljon kuin haluaa. Tuskin moni paria kuppia enempää juo – itsekään en olisi juonut.

En mene toiste.

Uutisoidaankohan missään muussa maassa että meidän maa mainittiin muiden maiden uutisissa.

Olen tässä aamun pohtinut hieman työn syvintä olemusta. PAM on lakossa ja lakkolaiset lausuvat työväen runoja kauppojen ovilla tukkien sisäänpääsyn. Ymmärsin / luulin että nyt lakkoillaan työolojen jne puolesta, mutta miksi sitten joka ovella oli kyltti PALKKAKUILUT PIENEMMIKSI? Toisaalta voisin lähettää PAMille pari peliä, ihan vaan ettei totuus unohtuisi:

“Vähittäiskaupassa myyjien palkkahaitari on 1 600 – 2 900 euroa, sanoo Ropponen.Vain työnantajapuoli tilastoi toteutuneita palkkoja. Palvelualojen ammattiliitto ei tällaisia tietoja kerää.” (TS)

Hieman kärjistettynä voisin kysyä miten voi taistella jäsenten palkkojen puolesta jos ei tiedä mitä he todella tienaavat?

Mutta tuo palvelu, se on ihmeellisen asia. Saamme päivittäin lukea jostain kuinka jossain on saatu paskaa palvelua. Kukaan ei koskaan muista kehua saaneensa hyvää palvelua. Suhteellisen epäkiitollinen ammatti kieltämättä.

Miksi minä en ole palvelualalla? Koska en jaksaisi hymyillä koko päivää. Palveluammatissa ei voi valita asiakkaita ja olen menettänyt toivoni ihmisten älyllisyyteen. (Totta kai kommunikoin asiakkaiden kanssa monista asioista päivittäin, mutta se on erilaista palvelua eikä mitään 9-17 face to face -hommaa.)

Jos työtään ei rakasta, miksi sitä sitten tekee? En minäkään tätä internetiä rakentaisi (välillä jopa kellon ympäri) jos tätä touhua en todella rakastaisi. Tässä vaiheessa on turha vetää peliin mitään koulutuskorttia – Suomessa koulutuksen saaminen on helppoa ja ilmaista. Toisaalta en minäkään tätä osaamistani koulusta ole saanut, se on tullut sillä kun tätä on 15 vuotta tehnyt ja harrastanut. Se on se kuuluisa ammatinvalintakysymys.

Kolikon kääntöpuolena voisin todeta, että esimerkiksi naapurissa olevassa K-supermarketissa on eräskin vanhempi ruova kassalla ja hän jaksaa vuodesta toiseen tervehtiä ja olla niin iloinen päivittäin että siinä omakin ketutus muuttuu hymyksi aina.

Joten mikset sanoisi itseäsi irti jo tänään ja aloittaisi onnellista elämää jos asiat ovat huonosti?

Sähkölaskun loppusumma yllätti. Lehtiversiossa on mainittu lisänä, että Vattenfall ilmoittaa hinnat kuukausittain maililla ja tekstarilla. Tässäkin tapauksessa oli ilmoitettu, että hinnat saattavat pompsahtaa. Fiksuna äijä totesi kuitenkin ettei kuulu postituslistalle ja että “tekstiviestikin saattaa mennä ohi”. Kuulemma paskaa palvelua kun ei soiteta että hinta kallistui. Jokohan ovat saaneet yhtään peliä talonsa seinille?