Säädön syrjässä

Löin pitkästä aikaa iPodin lautautumaan ja iTunes oli sitä mieltä että se on rikki. No ei muuta kuin irti koneesta ja näytölle jäi lukemaan “Älä irrota”. Sitten ajattelin että jospas koittaisin bootata toimiston koneen jos sitten vaikka iTunes reagoisi soittimeen uudestaan. Koneesta ei tullu näyttöön signaalia. Hetki ihmettelyä ja näyttäisi siltä että näytönohjain laukesi. Onneksi iPod tokeni pakkoresetillä.

Vihaan ATK:ta!

Kisaveikkaus ei mennyt ihan nappiin. Korjaillakin piti jossain välissä.

Mutta tiesin ettei Kimistä ole voittajaksi…

Voi jestas, Vuoden luontokuva -eepos sai koomisen lopun - voittokuva kommentoi ilmastonmuutosta. Näköjään näillä nykypäivän tabuilla perustellessa voi voittaa vaikka mitä.

Toivo säilyy edelleen!

Kun eilen päästiin alkuun, niin kallistetaan saavia hieman lisää journalismin tasosta. Ei ollut mikään ihme, että päivän polttavin aihe oli paperitehtaiden sulkeminen ja irtisanomiset. “Paska juttu, mutta tulipa tehtyä” voisi joku iso herra todeta aiheeseen. Se on vmäistä kun yli puolet elämästä on tehnyt töitä puljulle ja pääsee pihalle ennen eläkettä. Tai on juuri muutettu, rakennettu talo ja alettu perustaa perhettä turvallisella palkalla.

Mutta sitten päivän paperinen Iltalehti alittaa riman ja pahasti. Lehdessä oli ensin tämä nuori perhe, sitten aukeamallinen julkkiksia kertomassa omista tunteistaan. Valitettavasti lainaukset ja suhteet tapaukseen tulevat lonkalta, mutta kommentit olivat kyllä jotain niin ala-arvoista. Kaikkia en edes muista.

Ensinnäkin Sari Siikander muistelee, että Valkeakoskella kenkää sai 150 henkeä. Hirveä tradegia, mutta jäi kyllä ihan auki mikä oli Sarin suhde tähän juttuun. Kauko Röyhkä sentään oli syntynyt Valkeakoskella! Kuhmossa syntynyt Jussi Parviainen ymmärsi myös hyvin kainuulaisten tunteet. (Häh?) Paras oli joku vanhemman polven kirjailija (en nyt muista millään nimiä), jonka isoisä oli aikoinaan tienannut elantonsa metsänhoitajana. (Olisiko voinut olla Veikko Huovinen, joka on myös itse toiminut metsänhoitajana.) Traagisia ihmiskohtaloita, en tiedä ketä kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa. ARGH!

Olen viime aikoina ollut hyvin huolissani suomalaisista. Ja siitä mitä he joutuvat lukemaan. Tai no, oikeastaan suomalaisista - eivät lehdet kirjoittaisi tuota tuubaa noin paljon jos kansa sitä ei vaatisi. Pienellä vilkaisulla löytyi heti pari hyvää esimerkkiä.

Mikko Alatalo tapasi Conan O’Brienin
“Hän ei kuitenkaan päässyt jututtamaan suosittua talk show -isäntää henkilökohtaisesti.”

Siis mitä? Mutta onneksi vaimo sai hyvän kunnallisvaalimainoksen.

Siskokset kolaroivat koelaulumatkalla!

Toim. huom. Tästä jutusta puuttui Idols-tähti sana!

BB-tähdet ja kaikki heistä kirjoitettu tarina
Voi herran jestas, tupsahdat puskista televisioon ja olet tähti, olitpa siellä sitten viikon tai kuukauden.

“Uutisointi” tästä aiheesta alkaa olla aikas hataraa. Parhaiten homman tiivisti AL:n Pikkusisko.

Huom! Kirjoittaja on addiktoitunut Johanna Tukiaisen satuihin ja samalla tukee tätä kritisoitua “annetaan kansalle mitä se on vailla” -filosofiaa.

“Keihäs-Terot saapuivat kisakaupunkiin” (MTV3)
“Tero vai Tero. Ei väliä mutta kultaa tulee!” (AL)
“Terojen taisto” (IL)

Hei te median pässit, mitenkäs se Teemu? Poika heitti finaaliin, eikö Teemulla ole mitään saumoja? Toivon vilpittömästi, että Teemu rökittää nämä isoegoiset Terot sata-nolla! Terot saisivat isojen puheiden jälkeen taas tulla maitojunalla kotiin.

En tiedä onko Tero II pedannut mitään tarinaa jos homma meneekin mönkään, mutta Tero I:lla on selkä-kortti sekä uskonto-kortti, joilla saanee jo kaiken anteeksi jos kaikki ei menekään median kertomusten mukaan.

Tämä päivä oli jotenkin kaaosmainen. Aamulla kotoa lähtiessä lompakko ja avaimet jäivät toisten housujen taskuun. Kotiin palatessa alaovella pääsi pari ärräpäätä. Lähdin sitten odotelemaan Emiliaa kaupungille hortoillen. Myöhemmin sitten loppui puhelimestakin akku, suhteellisen luxusta.

Mutta se siitä, sitten seuraa pari tuotehaukkumista. Kun akku loppui, pistin sim-korttini kiinni Emilian Sony-Ericssoniin (joku simpukkamalli) ja koitin lähettää tekstiviestin. Tämä prosessi tyssäsi siihen ettei simmilläni ollut yhtään numeroa tallennettuna. Kun Emilia sai simminsä takaisin puhelimeen, olivat kaikki puhelimeen tallennetut tekstiviestit kadonneet. Hienoa, helkkarin hienoa, hyvä SE!

Koska oma iBookini levisi taas, kirjoittelen tätä Emilian Fujitsu Siemenin Amilolla, joku Vistalla varustettu Turion-malli. Kone on vartissa kuumentunut sen verran ettei kunnolla kärsi pitää sylissä. Akku koneessa kestää noin tunnin, tosin 10 minuutin kohdalla se loppuu laakista. Jos konetta käyttää laturin päässä, kuumenee laturi kuumemmaksi kuin kone. Summattuna käyttö on vaarallista(?) ja vaivalloista.

Kone kävi FS:n huollossa ostamisen jälkeen viime syksynä. Huollon palvelu ja asenne oli kyllä valitettavan huonoa. Ensinnäkään huoltopisteelle ei saanut minkään sortin puhelinnumeroa mistä olisi voinut tiedustella asiaa tai voinut pyytää tarkistamaan lisää akkua ja laturia. Emilian soittaessa valtakunnalliseen huollon palvelunumeroon vastaukset olivat luokkaa “ne no nyt vaan kuumenee” tai “kyllä se akku ilman käyttöä voi sen luvatun kaksi tuntia kestää”. Huoltopisteeseen ei ollut toivoakaan saada suoraa numeroa.

Otinkin sitten itse puhelun valtakunnalliseen numeroon ja esitin asiani kuuluvasti ja käytin kuluttaja-asiamies -kortiakin kun toisesta päästä kuului liikaa piipitystä. Pienen sivistyneen keskustelun (jossa valistin hieman asiakaspalvelun asenteesta) jälkeen he lupasivat, että pian joku ottaa huoltopisteestä yhteyttä. Kun sieltä sitten lopulta joku soitti, pyysin heitä testaamaan ovatko akku ja laturi täysin kunnossa kun kuumenevat niin pahasti. Lupasivat katsoa miten asian laita on.

Kun menin hakemaan konetta niin kaikki oli kuulemma vallan hyvin kunnossa. Sain samat vastaukset, “ne prosessorit nyt vaan kuumenee” ja “kyllä se käytöttä pari tuntia voi kestää”. Hienoa!

Täten kerronkin teille, etten voi suositella Sony-Ericssonin tai Fujitsu Siemensin tuotteita kenellekään. Lähden etsimään lapiotani, pitäkää tunkkinne!

Minä en suosittele sitten niin yhtään mitään, mutta Eva Lehtonen suosittelee olympialaisia kaikille. Lajia en vielä päättänyt, mutta kaippa se parin viikon loma voisi olla ok kun ensin hikoilee alle oman tason vaikka tasokaan ei jatkoon riittäisi. Koskahan Suomen olympiakomitea saa jotain järkeä päätöksiinsä. Onhan tästä ilo maksaa!

Perkele! Kapsi, joka on hostaajani näille kaikille henkilökohtaisille tunkeille meni sitten uusimaan palvelimensa ja täräytti siellä kaiken WTF-8:ksi. Kyllä, se on ihan kiva juttu ja nykyaikaa, mutta henkilönä, joka esim. irkkailee kolmella eri käyttöjärjestelmällä ja puhelimella puhumattakaan useammasta paikasta ja koneesta tälläinen aiheuttaa aina hieman harmaita hiuksia. Eihän siinä mitään jos yhtä ja samaa konetta aina käyttäisi, mutta ei millään jaksaisi aina säätää ja tunkata merkistöä.</avautuminen>

Pysähdyimme eilen autolla kaverin pihaan kun hän kävi heittämässä hieman tavaroita kämpilleen. Hän käski pysähtyä rapun eteen varatuille paikoille siksi aikaa kun kuulemma alakerran yrityksessä ei viikonloppuisin ole ketään. Kun hän meni ja me muut pääsimme ulos tulikuumasta autosta jaloittelemaan, ilmestyi paikalle joku mummeli, joka kysyi, että emmekö osaa lukea. Ihan kuin henkilö olisi ollut ikkunassa valvomassa parkkipaikkaa. Olimme kuulemma insinööritoimiston varatuilla paikoilla! Totesimme kohteliaasti, että ehkä voisimme olla hetken tässä, että tuskin nyt lauantaina ketään tulee töihin. Mutta se ei käynyt hänelle, kyllä kuulemma käyvät viikonloppuisinkin töissä! Ilmeisesti siis vieressä olevat kuusi varattua paikkaa eivät riittäisi. Pyysimmekin sitten anteeksi epäkohteliaiden nykyajan nuorten ajattelemattomuutta ja lukutaidottomuutta ja peruutimme ulos ruudusta. Kyseinen parkkiruutu oli aivan kadun päässä eli siis jätimme auton siihen käymään varsin pelisääntöjen mukaisesti. Mielenkiintoinen pointti oli myös, että yhdessäkään ruudussa ei lukenut paikkojen kuuluvan juuri insinöörifirmalle vaan vieressä oli sellainen vakio “Pysäköinti sallittu tontin omistajan tai haltijan luvalla.” -kyltti. En kuitenkaan viitsinyt lähteä rutisemaan enempiä, ettei mummopiiri alkaisi kertoa kauhutarinoita naapurin “nuorisorikollisen” kavereista. (more…)