Säädön syrjässä // Ajatuksia asentamisesta ja elämästä

Arkisto aiheelle ‘Ei voi ymmärtää’

Verotetaan veroja!

Palkkakeskustelu käy kuumana lehdistössä. Istuin bussissa ja aloin miettiä verottajan osuutta tähän yhtälöön. Seuraavaa ei kannata laskea eurolleen, mutta mietitäänpä hetki miten paljon veroa on kaavoissa kun kaupan hyllylle saadaan tuote X.

Tuotteen X valmistaja (=yrittäjä) ostaa raaka-aineita ja raaka-aineiden myyjät maksavat yritystoiminnastaan verot. (Samalla puolin ja toisin mahdollisesti maksetaan valtiolle arvonlisäveroa riippuen miten ostetut ja myydyt ovat suhteessa yrityksissä.)

Yrittäjä myy tuotetta kauppaan ja liikevoitosta yritys maksaa verot. (Muistetaan taas arvolisäverot puolin ja toisin.)

Yrittäjä nostaa itselleen palkkaa ja maksaa siitä verot. (Unohdetaan verottomat osingot, emme puhu niin suositusta tuotteesta.)

Työntekijä valmistaa tuotteen X ja saa palkkaa korvauksena menettämästään vapaa-ajasta. Luonnollisestikin hän maksaa palkastaan verot.

Ja mitä työntekijä tekee palkallaan? Kustannuksia (joissa mukana verot) on monia, mutta monta euroa menee päivittäistavarakauppaan, josta verottaja ottaa taas omansa.

Ketjua voisi siis pyörittää loputtomasti. Voit omassa päässä lähteä pyörittämään tuotetta myyvän kaupan prosesseista saman ketjun eteenpäin.

verovero

Tämä oli totta kai hieman sinisilmäinen kaava, mutta mielestäni tässä toistuu aika montaa kertaa sana vero. Toisaaltahan sitä sanotaan, että kaikki kulut näkyvät tuotteen loppuhinnassa. Kuka onkaan se joka vetää eurot välistä…

Loppukevennykseksi esimerkki yrittäjyyden ihanuudesta. Oma ehdotukseni edellinen veropohdinta huomioiden; turvataan tupakanmyynnin verotulot siirtämällä myynti kauppojen ulko-oville!

Itku, poru, vinku, Nokia

[Aluksi mainittakoon, että allekirjoittanut vaihtoi monta vuotta käyttäneensä Nokialaiset Androidiin pari vuotta sitten. Paloi lopulta käpy siihen ominaisuuksia vajaavaisuuteen.]

Sitten mietitään hetki tätä tämänpäiväistä porua. Nokia feikkasi kuvat! Jos minä ottaisin kuvia demotakseni kameran ominaisuuksia, olisi minulla samassa paikassa mukana järkkäri, jolla voisi ottaa vertailukuvat. En sitten tiedä teistä muista. Mutta kyllähän nuo kuvat todistivat, ettei paikalla ole kukaan ollut kuvaamassa Nokian puhelimella mitään.

Kova on itku ennen kuin kukaan on koko luuria nähnytkään. (Vrt iPhone-hype ennen kuin kukaan on puhelinta nähnytkään.)

Sonisphere oli paskasti järjestetty

Rakas päiväkirja,

jouduin bloggaamaan jotta pääsen avautumaan kuinka paskasti järjestetty Sonisphere oli. (Aloitin kirjoituksen heti keikan jälkeen, mutta en sitten heti muistanut sitä viilata loppuun…)

Järjestelyitä voisi kuvata yhdellä sanalla; jonottaminen. Me pääsimme alueelle lähes jonotta, mutta myöhemmin portilta sitäkin löytyi sopivasti. Alueella olikin sitten jonottajan paratiisi. Anniskelualueelle oli 30-60min jonot vähän ajankohdasta riippuen. Lopulta unohdimme koko ajatuksen käydä nauttimassa pari olutta. Vessaan jonotimme myös puolisen tuntia. Tämän jälkeen jonotimme puoli tuntia (odottanut kaveri korjasi että 45 minuuttia) makkaraperunoita. Ja sitten se metro. Eihän tuo määrä ihmisiä mahdu yhteen metroon eli jonohan siitäkin tuli. Kun kävelimme autolle, menivät ensimmäiset metro puolityhjinä kun käytävään päästettiin pari ihmistä kerrallaan. VR sentään totesi mokanneensa. Jos Metallica olisi aloittanut aikataulussa, olisi siinä jäänyt 45 minuuttia aikaa ehtiä asemalle. Eli jos kaikki olisi ollut ajallaan ja olisi juossut ekana metroon, olisi ollut mahdollisuus ehtiä junaan. Onneksi sain autokyydin.

Voisiko tästä syyttää itseään? No voisi! Esimerkiksi olisin voinut juoda itseni känniin automatkalla – olisin varmasti päässyt halvemmallakin. Olisin myös voinut syödä kunnolla Linnatuulessa enkä laskea festarikebabin[tm] varaan. Olisin myös voinut olla välittämättä etiketeistä ja kusta jo vessajonossa kuten useat tekivät. No tulipa kerrankin halvaksi reissu.

Olisiko järjestäjä voinut tehdä jotain toisin? Olisi. Ei olisi ensimmäisenä kannattanut lähteä syyttämään paikalla olleita ihmisiä lehdessä. Tuo anniskelualueiden määrä on sellainen kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tilastot osoittavat että suomalaiset haluavat juoda, joten olisiko pitänyt olla isommat anniskelualueet ja toimivammat konseptit niiden osalta? Ruoka, no ei kai sitäkään voi määräänsä enempää tarjoilla. Mutta tuota vessapolitiikkaa en voi ymmärtää. Laskin alueelta pyöreästi hieman alle 300 bajamajaa, joista kolmannes oli noilla kahdella anniskelualueella. Miehiä ajatellen olisi paikalle voinut roudata sellaisia neljän hengen kusilaarisäiliöitä jolloin miesten ei olisi tarvinnut jonottaa bajamajoihin.

Mutta hei toisaalta tiedettiin etukäteen että paikalle tulee 47000 ihmistä…

Myös Metallica odotutti itseään puolisen tuntia, mutta keikka oli niin siisti että he saivat anteeksi. Lopussa One antoi anteeksi hieman myös näitä ”järjestelyitä”. Taas kerran äijät lunastivat odotukseni.

Onneksi en ole ”ongelmani” kanssa yksi, kuten Iltalehti ja Facebookin oikean reunan Recent posts by others kertovat. Miten tämän nyt summaisi, ”kaikkia ei voi aina miellyttää”. Totta! Toisaalta mistä sitä tietää jos ei edes yritä.

eKirjojen maailmassa

Olen suorittamassa Tamkin erikoistusmisopintoja yritystoiminnan kehittämisestä. Jokaista lähiopetuskertaa varten pitää lukea joku kirja. Koska en ole kovin rutinoitunut lukija, ajattelin testata ekirjaa iPadille. Koska olen lukenut aika monta itkua kuinka ekirjojen suojaukset on ryssitty, mietin hetken mistä kirjan ostaisin.

Luovuutta ja innovointia varten valinta oli helppo, Alf Rehnin Vaaralliset ideat. Kirja on pitänyt lukea siitä asti kun Alfin esityksen näin livenä. Sen verran ajatuksia herättävä kokemus se oli. Tsekkasin nopeasti verkkokirjakaupat läpi ja halvin hinta oli 38 euroa. (Miksi ruotsinkielinen versio oli vain 18 euroa?)

Päätin testata Elisa Kirjaa, jossa hinta oli saman 38 euroa. Hetken pohdin uudelleen – miksi tämä voi olla saman hintainen? Tästä löytyy varmasti paljon kirjoituksia, mutta mielestäni ekirjan hinta saisi olla hieman halvempi. No, testataan. Osto onnistui verkkokaupan kautta nätisti ja iPad-sovelluksen asentamisen jälkeen kirjautuminen, pari klikkausta ja kirja oli luettavissa. Mitenkäs tämä käyttöoikeusjuttu? Avasin Windows-koneen ja menin Elisa Kirja -sivuille. Sieltä sai ladata muutaman kilon kokoisen tiedoston, joka sisälsi jotain tietoja ja oikeuksia. Latasin koneelle Adobe Digital Editions -ohjelman ja avasin lataamani tiedoston siellä. Hetki miettimistä ja kirjani oli luettavissa koneella. Tämä tuntui menevän kuin elokuvissa tällä kertaa.

Nyt piti lukea kirja markkinoinnista. Päätin lukea Markkinointi 3.0 -eepoksen. Elisan hinta tälle oli 58 euroa. Tässä meni kohdallani raja olla maksamatta. Mitäpä sitten avuksi? Muistin että iPadille pamahti joku iBook- sovellus edellisen päivityksen yhteydessä. Ja sieltähän se löytyi, englanniksi 14 euron hintaan. Maksu storen kautta parilla klikkauksella ja se oli siinä.

Mitä jäin kaipaamaan? Ibookin kautta luettuna tekstiin pystyi tekemään valintoja, jotka voi merkata huomiovärillä. Varsin kätevää muistiinpanojen kannalta. Tämä olisi toivottava ominaisuus myös Elisalle, koska jatkossa tulen luultavasti lukemaan pääsääntöisesti suomenkielisiä kirjoja jos jotain luen. (Toisaalta kun miettii hintaeroja niin valinta ei välttämättä ole niin selkeä.)

Summa summarun: Nyt minulla on digitaalisena kaksi kirjaa. Kumpaakaan tulen tuskin koskaan avaamaan uudelleen. Perinteisen kirjan voisin nyt myydä, näiden myynti ei onnistu. (Jos oikein ymmärsin niin Kindle-kirjojen myynti/vaihtaminen onnistuu jotenkin.) Toisaalta tämä oli omalla kohdalla tietoinen testi ekirjojen maailmaan.

Keskustelu on väärillä urilla

Viime viikon kovin kirjoittelun aihe, Aamulehti vs Blockfest, alkaa karata lapasesta. Haluaisin kiinnittää huomion lähtökohtaan, joka aika monessa kirjoituksessa on virheellinen. Väitetään että Aamulehden uutinen oli kokonaan uutisankka ja valheellinen.

Aamulehden ensimmäinen uutinen perustui Poliisin tiedotteeseen sekä poliisin kommentteihin.

Jos itse järjestäisin 35000 ihmisen tapahtuman, totta kai kieltäisin asian vastikkeessa. Tässä vaiheessa pitää sitten miettiä että kumpi on oikeassa, poliisin syyttämä taho vaiko poliisi. Parin päivän päästä kommentit antanut henkilö korjaili sanomisiaan.

Tässä vaiheessa asiat menivätkin sitten päin seiniä puolin ja toisin enkä lähde asiaa pidemmälle purkamaan. Mutta tuossa alkutilanteessa on mielestäni hieman mietittävää. Mihin maailma menee jos Poliisin tiedotteisiin ei voida uskoa