Säädön syrjässä

Yrittäjänä minulla ei koskaan ole ollut varsinaista lomalomaa. Toisaalta en mitään neljän viikon pätkää koskaan ole kaivannutkaan vaan olen tykännyt pitää lomaa pätkissä silloin kun se tuntuu fiksulta ja tilanteeseen sopivalta esim lähtemällä reissuun. Tänä kesänä pidin kuitenkin lähestulkoon täysin lomapainotteisen heinäkuun. Mieleen tuli yksi kysymys; onko loman tarkoitus juosta itsensä uuvuksiin vai maata sohvalla? Oman heinäkuuni täytti reissailu sukuloissa ja Tallinnassa sekä kahdet polttarit. (Nyt elokuussa olisi luvassa kolmet häät.) Vallan rentouttavaa. Eikö lomalla pitäisi olla omaa aikaa ja puolet siitä pitäisi viettää sohvalla maaten tekemäti mitään? (Kysymys oli retorinen.)

Masters of the Universe- ja Sheriffi Bravestarr -kuunnelmat

Varsinkin Heman ja tuo Orkon ääni. Parhautta!

Näin keskikesän suuren juhlan kynnyksellä on hyvä miettiä hieman elämää. Kannattaisiko useamminkin ottaa hieman löysemmin ja miettiä mitä elämältään haluaa?

Fiilismusiikiksi Tiësto feat. Tegan & Sara – Feel It In My Bones <3

Spotifyssä hieman lisää Tegania ja Saraa.

Miksi se ylipäätään on oravanpyörä? Ei oravaa saa pitää häkissä, joten ei se voi juosta juoksupyörässäkään. Kas tässä meillä dilemma…

Olen tässä aamun pohtinut hieman työn syvintä olemusta. PAM on lakossa ja lakkolaiset lausuvat työväen runoja kauppojen ovilla tukkien sisäänpääsyn. Ymmärsin / luulin että nyt lakkoillaan työolojen jne puolesta, mutta miksi sitten joka ovella oli kyltti PALKKAKUILUT PIENEMMIKSI? Toisaalta voisin lähettää PAMille pari peliä, ihan vaan ettei totuus unohtuisi:

“Vähittäiskaupassa myyjien palkkahaitari on 1 600 – 2 900 euroa, sanoo Ropponen.Vain työnantajapuoli tilastoi toteutuneita palkkoja. Palvelualojen ammattiliitto ei tällaisia tietoja kerää.” (TS)

Hieman kärjistettynä voisin kysyä miten voi taistella jäsenten palkkojen puolesta jos ei tiedä mitä he todella tienaavat?

Mutta tuo palvelu, se on ihmeellisen asia. Saamme päivittäin lukea jostain kuinka jossain on saatu paskaa palvelua. Kukaan ei koskaan muista kehua saaneensa hyvää palvelua. Suhteellisen epäkiitollinen ammatti kieltämättä.

Miksi minä en ole palvelualalla? Koska en jaksaisi hymyillä koko päivää. Palveluammatissa ei voi valita asiakkaita ja olen menettänyt toivoni ihmisten älyllisyyteen. (Totta kai kommunikoin asiakkaiden kanssa monista asioista päivittäin, mutta se on erilaista palvelua eikä mitään 9-17 face to face -hommaa.)

Jos työtään ei rakasta, miksi sitä sitten tekee? En minäkään tätä internetiä rakentaisi (välillä jopa kellon ympäri) jos tätä touhua en todella rakastaisi. Tässä vaiheessa on turha vetää peliin mitään koulutuskorttia – Suomessa koulutuksen saaminen on helppoa ja ilmaista. Toisaalta en minäkään tätä osaamistani koulusta ole saanut, se on tullut sillä kun tätä on 15 vuotta tehnyt ja harrastanut. Se on se kuuluisa ammatinvalintakysymys.

Kolikon kääntöpuolena voisin todeta, että esimerkiksi naapurissa olevassa K-supermarketissa on eräskin vanhempi ruova kassalla ja hän jaksaa vuodesta toiseen tervehtiä ja olla niin iloinen päivittäin että siinä omakin ketutus muuttuu hymyksi aina.

Joten mikset sanoisi itseäsi irti jo tänään ja aloittaisi onnellista elämää jos asiat ovat huonosti?