PS. Rakas päiväkirja, tänään ei lounastanut mitään maininnan arvoista.

Muutenkin tämä Katso kuvat -filosofia on aikas munatonta. Esim stara.fi viljelee tätä paljon, mutta harvassa jutussa sitä kuvaa on. Mukana on vain linkki eteenpäin alkuperäiseen kuvaan. Olisiko sittenkin oikea muoto “Katso kuvalinkki (koska emme uskalla kuvaa itse julkaista vaikka niin annoimme olettaa)”?

Tallettaisitko sinä rahasi tähän pankkiin?

Mietin mennessä, että bloggaanko aiheesta vai annanko olla. Ajattelin, että jos liikkeessä hoidetaan asia hyvin niin en bloggaa. Arvannet miten asiassa kävi.

Vein kasetin täytettäväksi 14. heinäkuuta. Kuulemma seuraavan viikon loppupuolella saisi hakea takaisin. Menin hakemaan, mutta pahoittelivat ettei väriainetta ollut tullut. Kuulemma menisi seuraavan viikon puolelle, lupasivat soittaa. (Ensimmäisellä kerralla en tajunnut numeroa antaa kun ei pyydetty eivätkä voineet ilmoittaa asiasta minulle.)

Kysyin tilannetta 24.7. ja vastaus oli “Näyttäisi siltä, että aikaisintaan ensi viikon loppupuolella tulee tarvikkeet kyseiseen kasettiin. Laitamme heti viestiä kun kasetti on noudettavissa.” Kun mitään ei kuulunut, kysyin tilannetta uudelleen 28.8. ja vastaus oli “olemme kovin pahoillamme, kasetti nimittäin odottaa yhä tavaroita saapuvaksi. Kyselin tästä tilanteesta, ja toivon mukaan ensi viikolla kasetti saadaan tehtyä valmiiksi. Laitan toki viestiä, kun on valmis!”

Tässä vaiheessa jo hieman unohdin koko musteen, kunnes 29.9. tuli tekstiviesti “Laserkasettinne on nyt vihdoin uusioitu ja noudettavissa myymälästämme”. Koska yllä olevasta käy ilmi, minulla ei varsinaisesti ole hengenhätä tuon kanssa ollut ja tänään menin sitten hakemaan kasettia.

Edelleen pohdin kovasti, pitäisikö aiheesta kirjoittaa.

Jonotin muutaman minuutin vuoroani.

“Hei”
“Samsungin laserkasetti nimellä Syrjä”
“Ole hyvä, se olisi 40 euroa”
“Tiesithän sinä, että se on ollut täällä kolme kuukautta täytössä”
“Kyllä tiesin” [Hyvin pessimistisellä äänellä]
Tähän väliin esitin katseen, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (Sellainen wtf, ilman kielennäyttöä)
“No kuulostaisiko 32 euroa yhtään paremmalta”
“Se on varmaan ihan hyvä”
Rahaa antaessa sanoin “ole hyvä”, vaihtorahat sain ilman sanaakaan.
Otin laatikon kainalooni, avasin oven, katsoin ja odotin. Ei sanaakaan.

Mitä minä odotin? Jonkinlaista pahoittelua ja selitystä, olisipa se sitten ollut kuinka huono tahansa. Ja vaikka inhoankin ihmisiä, joiden tarkoitus on saada kaikesta alennusta tai hyvitystä, odotin jonkinlaista 3kk odotuksen huomiointia – edes sanallisesti.

Eli näin, jos asia olisi hoidettu fiksusti, vaikka edes jollain sievällä kommentilla, olisin jättänyt bloggaamisen. Mietin tätä pitkään ja hartaasti, mutta sitä ilmeisesti aina saa mitä tilaa?

Toim. huom. Sinä aktiivinen kansalaisjournalisti tai sosiaalisen median höpöhöpö. Jos yrität tehdä tästä jonkin sortin uuden skandaalin (okei, ei tässä nyt ole edes tuollaiseen ainesta) tulen ja väännän sinua nänneistä todella lujaa.

Edit: Ilmeisesti asia oli “huomioitu” sillä vanhassa jutussa luki, että hinnaston hinta oli 45 euroa sillä hetkellä. (Tällä hetkellä se on 49 euroa.) Paketin kyljessä lapussa luki 40 euroa. Olisihan siinä voinut esim. todeta, että annettiin vähän alennusta tms.

“Syksyn ylioppilastutkinnon biologian kokeessa abien piti tunnistaa voikukka ja maitohorsma. Yhteensä 12 tunnistuskohteena olivat lisäksi västäräkki, kurki, metso, kalasääksi, hirvi, ahven, kyy, ritariperhonen, kataja ja siankärsämö.”

Aika monta noista voisi arvalla vetää päin mäntyä, mutta haluaisin tietää kuinka moni ei tunnista hirveä. Mitä siihen voi tarjota tilalle? Lehmä, kameli, laama vai jotain muuta?

Toisaalta homma voi kyllä helposti mennä päin mäntyä.

“Muutama vuosi sitten oli tehtävä, jossa piti tunnistaa kuusi kuvasta. Kuusen sijasta yli kymmenen prosenttia puhui männystä.”

Suomen tulevaisuus on turvattu.

Mitä tapahtui? Ensin noin 20 kävijää päivässä, sitten lähemmäs 200.

Ihmiset ovat kekseliäitä etsiessään tissejä internetistä.

Mitähän näille keksisi?