Säädön syrjässä

Kävin ensimmäistä kertaa Nuorten Yrittäjien Voimalan tapahtumassa, saamassa ideoita myyntiin. Toivottavasti pian pääsen myös hieman tuotteistamaan. Sitten olen valmis paketti.

Hähä, täydellinen yllätys, en kirjoitakaan tällä kertaa stand upista :p

Kävimme nääs tänään toistamiseen testaamassa onneamme peräkonttikirppiksellä. Pakkasimme auton aamulla sateesta huolimatta ja suuntasimme Lempäälään. Täytyy kyllä sanoa, että vähään aikaan en huonommin organisoitua tapahtumaa ole nähnyt.

Ensin piti hetken aikaa miettiä, että kuka paikalla parkkipaikkaa ja hommaa organisoi. Paikka piti periaatteessa varata etukäteen, mutta kukaan ei kysynyt ketä olemme. Meidät ohjattiin vaan “vaikka tuonne mahtuu” -periaatteella eteenpäin. Pari hieman epämääräistä herrasmiestä keräsi “osallistumismaksun” ja tämän jälkeen miehet taisivat suurimman osan ajasta viettää viereisessä pubissa.

Entäpä miten kauppa kävi? No aika huonosti, tosin eipä se mikään ihme ole sillä myyjien lisäksi paikalla oli ehkä kourallinen muita ihmisiä. Luultavasti yksi syy oli, että “lehtimainos oli unohdettu”. Jäi tosin vähän epäselväksi, unohtiko järjestäjä sen vai unohtiko lehti julkaista toimitetun mainoksen. Toinen syy oli se, että keli oli kuin morsian – kostea ja myrskyn edellä. Emme saaneet missään vaiheessa kaikkia tavaroita edes esille kun sen verran tihkutti koko ajan ja tuuli ohjasi kaiken veden suoraan peräkonttiin.

Lopputulos oli myyntipaikkarahan ja bensojen jälkeen noin 20 euroa nettoa. Tosin takaisin tullessa poikettiin Ideaparkkiin “vessaan” ja siinä se sitten menikin moninkertaisesti.

MULTIFAIL!

Nyt kun tässä on tästä stand upista vihjailtu pariin otteeseen, niin kerrottakoon tähän väliin, että tulevat setit löytyvät joko Facebookista ja tai omalta pikkusivustolta.

Tähän väliin käynkin sitten sekalaiset paperini läpi ja iltapäivästä olisi vähän tarkoitus suunnitella lisää ensiviikon settejä.

Takana tunteja rankkaa aivotoimintaa stand up -kurssin muodossa. Puuh.

Olin siis viikonloppuna Arimo Mustosen vetämällä stand up -kurssilla Helsingissä. Kolmena päivänä kuulimme viisauksia ja harjoittelimme materiaalin kirjoittamista ja esittämistä Arimon opastuksessa. Yhtenä isona juttuna oli heti tarttua mikkiin ja karistaa lavakammo. (Toisaalta pieni jännittäminen on hyvästä, muuten ei ole rimaa johon tähdätä.)

Vaikea laji. Vaikka luulet olevasti kuinka hauska, tajuat että suurin osa vitseistäsi on kuitenkin liian vanhoja. Kurssilta jäi paljon käteen, valmis 3 minuutin setti ja ainesta sen ensimmäisen viiden minuutin esityksen koostamiseen loppuun.

Kaikkia saatuja salaisuuksia en tule paljastamaan, mutta kai sitä aina vähän voi kertoa. Tiivistetysti voisi sanoa, että kaikki pitää tiivistää. Puolessa minuutissa pitää tapahtua paljon. Ja jos puhut puoli minuuttia nauhuriin niin huomaat, että se on todella lyhyt aika. Havannointikyky saa nyt ihan uudet puitteet, puhelin aina valmiina kirjoittamista varten tai sitten pitää kantaa pientä mustaa vihkoa koko ajan mukana. Kaikkea pitää myös tarkastella tästä lähin molemmista suunnista eikä tyytyä perinteiseen vihaan/rakastan -ajatteluun. On myös tärkeää muistaa, että lava on sinun. Lavalla ei tarvitse miettiä liikoja vaan antaa palaa, sinä olet lavan kuningas!

Syntyikö meille uusi koomikko, se jää nähtäväksi, mutta polte olisi kova. Nyt se on kiinni siitä luovuuden tuskasta.

Viikonloppu oli muutenkin hieno. Uusia tuttavia, vanhojen tuttavien tapaamisia. Varsin hienoa! Ja kuten huomaat, oli tämäkin teksti hieman tiivistetty ja kappalejako hieman erikoinen, mutta se on osa salaisuutta…

Kartta + kuvat.