
Välillä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Maksis pitää koodarin tiellä.

Välillä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Maksis pitää koodarin tiellä.

Tänään oli vuorossa varsin tamperelainen lounas. Kesällä on tullut monesti nautittua lounas Laukontorilla Tapolan kojulla, mutta tällä kertaa nautin Tammelan torilta haetut herkut kotiparvekkeella. Ruokailun päätyttyä suoraan piipun takana, about kilsan päässä, kajahti ilmoille RHCP:n soundcheck. Joten lähdempä sinne katselemaan miten vuosi 1999 tekee paluun.
Tänä syksynä ajattelin toteuttaa monta vuotta päässä pyörineen ajatuksen lounasbloggaamisesta. Välillä koitan muistaa kertoa missä kävin syömässä, mutta alunperin olen ajatellut dokumetoidan mikroruokien näköä ja makua. Esikuvana toimii tarjoiluehdotus-blogi, mutta ihan noin syvälliseksi en ajatellut mennä.
Aiheen saa kunnian aloittaa Saarioisten Pasta Amatriciana, joka kaikesta huolimatta oli ehkä paras mikropasta-ateria, jonka olen syönyt.
Kauppahallin kotiruoka toimii joka kerta!
Käytiin tänään kavereiden kanssa testaamassa Tillikan brunssi yhdistettynä aamupala-lounas -ruokailuna. Tarjolla oli suhteellisen monipuolisesti perinteistä aamupalaherkkua, mutta vähemmän kuitenkin kuin keskivertohotelliaamiaisessa. Juustojen puutetta paikattiin vähän erikoisemmilla juustoilla (ja tuoreella ananaksella sen seuraksi).

Hieman kuitenkin jäi kaivertamaan. Hintana 14,90e ja tähän kuului yksi kuppi kahvia. Itse en pienen miehen hiljaisena protestina suostunut maksamaan erikseen pienestä kahvikupista ja otin brunssini ilman kahvia hintaan 13,90e. Mitenkähän paljon Tillikalle olisi tullut lisäkustannetta jos kahvia olisi saanut juoda niin paljon kuin haluaa. Tuskin moni paria kuppia enempää juo – itsekään en olisi juonut.
En mene toiste.