Säädön syrjässä

Huom! Sisältää pienen spoilerin elokuvaan. Ei varsinaisesti juonellista, mutta noin ideallisesti. Ei mitään kriittistä, mutta onpa varoitettu.

En ole mikään innokas lukija. Totta kai netistä tulee luettu alan kirjallisuutta ja sekalaisesti kaikkea muuta, mutta vähissä ovat lukemani romaanit.

Nyt menin sitten tekemään sen virheen, että aloin lukea Enkelit ja demonit -kirjaa. Tai itse asiassa, aloitin kuuntelemalla iltaisin sitä CD:ltä, mutta nukahdin joka kerta kesken. Innostuin sitten lukemaan ihan kirjaa, ja ajattelin että nyt olisi sitten hienoa käydä katsomassa kirjasta tehty elokuva.

Viime viikkoina tässä on kuitenkin ollut hieman kiirus ja ehdin vain puoleen väliin. Kävimme sitten viikolla katsomassa elokuvan. Ja mitä siitä nyt sitten sanoisi, puoleen väliin mennessä elokuvalla ja kirjalla ei ollut paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Niin lukematon en ole, että tiedän kyllä etteivät ne aina voi mennä yksi yhteen ja pitää tiivistää, mutta tämä oli kyllä kaiken huippu.

Toisaalta nyt voin lukea kirjan loppuun ja pitää jännitystä yllä miten asiat siinä rullaavat eteenpäin.

Mikä elokuvasta sitten teki hienon? Se Rooma ja Vatikaani. Kun on käynyt siellä itse seikkailemassa, niin voi todeta olleensa monella ratkaisupaikalla, kuten esimerkiksi Ponte de Sant Angelolla.

Pitäisi jossain välissä kaivaa vähän lisää kuvia esille Flickriin tuolta reissulta.

Tämä päivä olikin suurelta osin parin ensimmäisen kertausta. Kävimme vielä kaupungilla kiertelemässä ja ihmettelemässä ja ostamassa hieman viimeisiä joululahjoja ja tuliaisia. Markkinat taisivat olla tänään parhaimmillaan, kaupat ja kojut olivat puolille öin asti aukin. Ja väkimääräkin tuntui nyt entistä suuremmalta, olisiko sitten kaupunki täyttynyt paikallisten lisäksi myös muualta tulevista (siis saksalaisista) markkinavieraista. Ohessa pieni esimerkki kuvilla tehostettuna.

1. Otetaan astetta enemmän ihmisiä markkinoille ja pistetään väliin pari ratikkaa.

2. Lisätään sekaan noin 50 hengen mielenosoittajaryhmä.

3. Pistetään perään parikymmentä poliisia toisen satsin odottaessa autoissa.

4. Tämän lisäksi kaupungin läpi kulkin 40000 jalkapallofania katsomaan Werder Bremenin peliä. Vilkasta sanoisin. (Harmi etten tajunnut käydä stadionin kulmilla ottamassa kuvaa tästä porukasta.)

En tiedä mikä tuon mielenosoituksen tarkoitus oli, saati että miten aisoissa se pysyi. Mutta ilmeisesti homma otettiin tosissaan, sillä poliiseja oli sopivasti ja yhdessä autossa istui porukkaa hieman raskaammassa rynnäkkövarustuksessa. Saattoipa syynä olla myös peli ja mahdolliset väkijoukkojen väliset sanasodat. Mutta mitään isompaa ei omiin silmiin tuon tiimoilta näkynyt.

Sitten olisikin luvassa pari tuntia unta ja paluulento klo 06:30. Bremen hiljenee, hyvää yötä!

Tänään lähdimmekin hieman aikaisemmin liikkeelle – niin aikaisin että keskustan kaupat ja joulukojut olivat kiinni. Suuntasimme rautatieasemalle ja ostimme 27 euron aluelipun, jolla viiden hengen ryhmä pääsee Hampuriin asti. Ja mikä parasta, lipun hintaan kuuluvat myös paikallisliikenteen kulkuneuvot tällä tietyllä alueella voimassaolopäivän ajan.

Perillä kävelimme parin joulumarkkina-alueen läpi. Markkinapaikat olivat huomattavasti pienempiä kuin täällä Bremenissä. Myynnissä ollut tavara oli hyvin pitkälti samaa, mutta ainakin kaikki naposteltava oli hieman kalliimpaa kuin täällä.

Hampurin raatihuone oli kyllä uskomattoman hieno. Ehkä hienoin mitä vähään aikaan on tullut nähtyä.

Kävimme myös katsomassa St. Nikolain kirkon. Kirkko on paikallinen muistelu toisen maailmansodan tuhoille. Kirkosta ei ole enää jäljellä kuin torni, joka toimii nykyään näköalahissinä, josta avautuvat näkymät koko kaupungin ylle.

Matkalla kohti Saint Paulia kävelimme myös St. Michaelisin kirkon ohi. Kirkko oli hieman modernimman näköinen ja jossain oppaassa taisivat väittää että kello olisi suurempi kuin Big Benin.

Reeperbahn sen sijaan ohi hienoinen pettymys kun kadulla ei ollut mitään julmetun kokoista valokylttiä jonka edessä olisi voinut poseerata ja todeta tämäkin on nyt sitten nähty.

Tämän jälkeen kiertelimme vielä hieman kauppoja ja markkinapaikkoja ja kävimme syömässä ehkä maailman hienoimmassa Burger Kingissä. (Komein Mäkkäri taitaa edelleen olla Roomassa keskusaukiolla yhden hotellin yhteydessä.)

Noin muuten Hampurista voisi todeta, että huomasi heti että kyseessä on miljoonakaupunki. Kadut täynnä ihmisiä ja rautatieasemalla lievästi tungosta. Täällä sitä taas tajuaa miten ihmisten on pakko sisäistää oikeanpuoleinen kävelyliikenne tai eteneminen on vain yritys.

Ja tässä torstain seikkailut hyvin hyvin tiivistettynä. Enempiä ei tällä kertaa ehdi, sillä aamulla pitäisi päästä ajoissa ylös ja suunnata kohti Hampuria.

Satunnainen matkailija lähti liikkeelle paikallisen Aurajoen eli Weserin laitamilta…

… ja kävi kurkistamassa Schoorin kaupunginosan sievät pikkutalot.

Tämän jälkeen suunnattiin keskiaikaisella teemalla varustetulle toripätkälle.

Myynnissä oli puumiekkojen ja jussipyssyjen lisäksi hieman perinteisimpiä käsitöitä sekä paljon koruja.

Sitten käytiin vielä vilkaisemassa kolmannes eiliseltä kiertämättä jäänyttä joulutorialuetta. (Tässä vaiheessa tarinaa matka kulki muutaman muukin kaupan läpi ravintolan kautta pääkallopaikalle.)

Myyntimökkien ja hehkuviinikoppien lisäksi paikalle oli pystytetty myös muutamie tivolilaitteita.

Takana taas monta kilomeriä kävelyä ja hienoja myyntipaikkoja ja hienoa saksalaista joulufiilistä.

Noniin, kun on päästy ensimmäisen päivän iltaan niin on aika tehdä pientä yhteenvetoa. (Tai no toisen päivän aamu kun tämän hioin loppuun, mutta kuitenkin, asiaan…)

Lentokentällä tuli aamusta ensimmäinen “mitä hittoa” -fiilis kun kuuluttivat “Antti Syrjä, tulisitko käymään lähtöportilla” ennen kuin aloittivat koneeseen päästämisen. Olin sitten tullut turvatarkastuksesta läpi paluulentolipulla, mutta onneksi ystävällisesti huomasivat sen ja vaihdettiin liput takaisin että pääsen vielä paluulennolle.

Perille päästessä haettiin turisti-infosta päiväliput bussiin/ratikkaan. Yhden hengen lippu on 5e ja kahden hengen lippu on 7e. Lentokentän infossa työskennellyt tyttö ei tiennyt että on olemassa myös kahden päivän ryhmälippu, jolla max viisi saa matkustella 19,99 euron hintaan kaksi päivää. Kannattaa muistaa tänne eksyessä jos on enemmän kuin kaksi matkassa.

Hotelli oli hyvin positiivinen yllätys siisteydessään ja henkilökunnan ystävällisyydessä hintaansa nähden (90e/hlö/4yötä).

Miinuksena todettakoon ettei se ole kävelymatkan päässä keskustasta, mutta toisaalta ratikkalinjan 3:n päätepysäkki on aivan vieressä ja arkisin ratikoita kulkee tuosta 10 minuutin välein. (Haaste lienee päästä sunnuntaiaamuna kuudeksi lentokentälle kustannustehokkaasti.) Ja vieressä on kohtalaisen iso kauppa osana ostoskeskusta. (Sivuhuomiona todettakoon, että on muuten kohtalaisen vaikea päättää mitä tahtoisi syödä kun olisi niin paljon kaikkea hienonkuuloista mitä voisi testata. Se Ristoranten Pizza Pasta jäi testaamatta vaikka tekstit olivat suomeksikin.)

Sitten palattiinkin takaisin kaupunkiin ihmettelemään joulumarkkinoita.

(Bremenin soittoniekoista olis tarjolla myös kymmeniä patsaita)

(Bremen on kyllä muutenkin patsaiden luvattu maa)

Jos homma pitäisi kiteyttää pariin lauseeseen, kerrottaisiin niissä että pieniä käsitöitä tekeviä kojuja oli miljoona ja jouluvaloja oli vaikka toisille jakaa. Ja että jokaisessa kadunkulmassa myytiin hehkuviiniä (20cl / 2e) ja bratwurstia ja ne menivät kaupaksi todella kovaa kyytiä paikallisille.

Toinen huomio oli, että kaikki mahdollinen paistetaan rasvassa tai päällystetään suklaalla ja hyvin käy kaupaksi. Miltä kuulostaisi ranskalaisten perunoiden tyylisten röstien dippaaminen omenahilloon tai rasvassa paistetut kakkutaikinapalat tomusokerilla? (Jälkimmäiset maistuivat muuten ihan vappumunkeille.)

Ohessa vielä muutama kuva, joiden laatu taitaa olla vähän fifty-sixty, mutta käsillä ei nyt ollut mitään kehittyneempää muokkainta kuin Windowsin PowerToolsit. Ja kun tämä wlan-yhteys on vähän mitä on niin en alkanut mitään hirveän isoja kuvia tuupata maailmalle. Pitää katsoa ne sitten kotona paremmalla aikaa paremmin esille.

Kuvien ottaminen oli muuten todella hankalaa, koko ajan joku oli edessä ja mistään mielenkiintoisesta ei ollut toivoakaan saada kuvaa ilman että joku olisi tielle eksynyt. Ja kun kameroita oli esillä kaikilla niin paljon koko ajan niin ihmisiä ei oikeestaan kiinnostanut edes varoa. Toisaalta mitäpä siinä ryysiksessä edes olisi tehnyt kun ei mihkään mahtunut väistämään.

Kuvat on jälleen napsittu vanhalla G6:lla. En viitsinyt ottaa Nikonia mukaan kun tuo pienempi menee niin näppärästi laukun pohjalla kun sitä ei tarvi. Ja kun jossain vaiheessa saan isompia esille niin olisi hieman toivoa, että laatu olisi vähän parempaa kuin Dublinin kuvissa omalla kohdalla.

Ja loppuun vielä pieni piristys hotellin läheltä. Kiinnitimme huomiota siihen, että täällä keskusta on täysin jouluvalotettu, mutta ihmisten ikkunoissa jouluvaloja on hieman vähemmän. (Tosin muuta jouluista sitten roikkuukin välillä astetta enemmän.) Mutta sitten tuo naapuritalo tuossa tahtoi olla se säännön vahvistava poikkeus.