Säädön syrjässä // Ajatuksia asentamisesta ja elämästä

Arkisto aiheelle ‘Opiskelu’

eKirjojen maailmassa

Olen suorittamassa Tamkin erikoistusmisopintoja yritystoiminnan kehittämisestä. Jokaista lähiopetuskertaa varten pitää lukea joku kirja. Koska en ole kovin rutinoitunut lukija, ajattelin testata ekirjaa iPadille. Koska olen lukenut aika monta itkua kuinka ekirjojen suojaukset on ryssitty, mietin hetken mistä kirjan ostaisin.

Luovuutta ja innovointia varten valinta oli helppo, Alf Rehnin Vaaralliset ideat. Kirja on pitänyt lukea siitä asti kun Alfin esityksen näin livenä. Sen verran ajatuksia herättävä kokemus se oli. Tsekkasin nopeasti verkkokirjakaupat läpi ja halvin hinta oli 38 euroa. (Miksi ruotsinkielinen versio oli vain 18 euroa?)

Päätin testata Elisa Kirjaa, jossa hinta oli saman 38 euroa. Hetken pohdin uudelleen – miksi tämä voi olla saman hintainen? Tästä löytyy varmasti paljon kirjoituksia, mutta mielestäni ekirjan hinta saisi olla hieman halvempi. No, testataan. Osto onnistui verkkokaupan kautta nätisti ja iPad-sovelluksen asentamisen jälkeen kirjautuminen, pari klikkausta ja kirja oli luettavissa. Mitenkäs tämä käyttöoikeusjuttu? Avasin Windows-koneen ja menin Elisa Kirja -sivuille. Sieltä sai ladata muutaman kilon kokoisen tiedoston, joka sisälsi jotain tietoja ja oikeuksia. Latasin koneelle Adobe Digital Editions -ohjelman ja avasin lataamani tiedoston siellä. Hetki miettimistä ja kirjani oli luettavissa koneella. Tämä tuntui menevän kuin elokuvissa tällä kertaa.

Nyt piti lukea kirja markkinoinnista. Päätin lukea Markkinointi 3.0 -eepoksen. Elisan hinta tälle oli 58 euroa. Tässä meni kohdallani raja olla maksamatta. Mitäpä sitten avuksi? Muistin että iPadille pamahti joku iBook- sovellus edellisen päivityksen yhteydessä. Ja sieltähän se löytyi, englanniksi 14 euron hintaan. Maksu storen kautta parilla klikkauksella ja se oli siinä.

Mitä jäin kaipaamaan? Ibookin kautta luettuna tekstiin pystyi tekemään valintoja, jotka voi merkata huomiovärillä. Varsin kätevää muistiinpanojen kannalta. Tämä olisi toivottava ominaisuus myös Elisalle, koska jatkossa tulen luultavasti lukemaan pääsääntöisesti suomenkielisiä kirjoja jos jotain luen. (Toisaalta kun miettii hintaeroja niin valinta ei välttämättä ole niin selkeä.)

Summa summarun: Nyt minulla on digitaalisena kaksi kirjaa. Kumpaakaan tulen tuskin koskaan avaamaan uudelleen. Perinteisen kirjan voisin nyt myydä, näiden myynti ei onnistu. (Jos oikein ymmärsin niin Kindle-kirjojen myynti/vaihtaminen onnistuu jotenkin.) Toisaalta tämä oli omalla kohdalla tietoinen testi ekirjojen maailmaan.

Kuka, mitä, missä, milloin?

Olipas vaikea rasti. Tein pienen puheen/esittelyn rungon itsestäni. Koitin olla hyvin objektiivinen, vaikka olenkin näin uskomattoman komea ja rikas. Ja tuota… Tässä vaiheessa joku voisi jo varmaan ihmetellä, mitä täällä sekoillaan?

Lupasin mennä huomenna puhumaan uusille tamkilaisille pari sanaa opiskelusta Tamkissa ja siihen liittyvistä asioista ja omista kokemuksistani. Mielenkiintoista miettiä vähän syvällisemmin kahdeksan vuotta taaksepäin. Paljon sitä on pienen elämän aikana ehtinyt nähdä ja kokea. Miksi juuri Tamk, entä jos olisinkin päätynyt muualle, tai entä jos…

Jopas meinaa mennä syvälliseksi, ehkä on taas vaihteeksi paras koittaa sitä nukkumiseksi kutsuttua juttua.

”Miten niillä riittää aika?”

Tänään oli viimeinen luentokerta hypermedian kurssia, jolla on tutustuttua web2.0 -ideologiaan ja sosiaalisiin härpäkkeisiin. (Kyllä, olen istunut kurssin verran yliopistollakin tässä viimeaikoina.) Luennon aihepiirinä olivat tällä kertaa blogit. Aikaisemmin on tutustuttu sosiaalisiin palveluihin sekä erilaisiin mashup-sisältöihin, joista Yahoon Pipes sai allekirjoittaneen hieman innostuneeksi.

Käteen tarttui myös artikkeli, jossa ruodittiin syitä bloggaamiseen.

  1. Oman elämän dokumentointi
  2. Näkökulmista keskusteleminen
  3. Henkilökohtaisten kysymyksien ruotiminen
  4. Kirjoittamalla ajattelu
  5. WWW-yhteisöjen muodostaminen

Tuon lisäksi totesimme, että listaa voisi jatkaa ainakin ”Oman egon pönkittämisellä” tai ”Imagon rakentamisella” – miksi sitä nyt tahtookaan kutsua eri konteksteissä.

Itse olen asiaa myös pohtinyt, taidan allekirjoittaa kolme ensimmäistä vaikka viime aikoina se hieman vähemmällä onkin jäänyt vaikka on tapahtunut kaikkea vekkulia mitä olisi toisaalta voinut kanssanne jakaa.

Lopuksi kun analysoitiin muutamaan vastaan tullutta blogia, esitti joku takarivistä hyvän kysymyksen, ”Miten niillä riittää aika?”. Mietin hetken itsekseni hiljaa, en tiedä. Nykyään kun tuntuu ettei itse saa koskaan edes paria kappaletta aikaan niin sellainen parin näytöllisen vuodatus pistää miettimään.