Säädön syrjässä

Pelottavaa, osa 42: mattojen puristelu

Meille tuli viikko sitten Janos-kissa hoitoon ja vauhtia on riittänyt. Sannin blogissa lisää aiheesta. Tänä aamuna taas seitsemän aikoihin aloitettiin se sängynläpijuoksu.

Harvinaisen selkeä otsikko vaihteeksi. Plussaa tästä ei kyllä valitettavasti ropise. Ajattelin vain kertoa teille, että olen harvinaisen tyytyväinen kun puhelimeen löytyi vihdoin toimiva Sport Tracker. Jotain häikkää uusimmassa versiossa vielä oli kun Nokia veti sen toistaiseksi pois, mutta onnistuin sen silti lataamaan ja näyttäisi toimivan ihan ok. Mutta eiköhän se sieltä vielä ihan virallisestikin putkahda pihalle lähipäivinä. Pääsee sitten iltalenkkejä hieman siirtämään kartalle.

Tein tässä myös vähän säätöjä mobiiliblogin avaamiseksi. Ihan finaaliin en kuitenkaan projektia saanut. Vielä pitäisi vähän leikkiä tyylitiedostolla ja sitten pitäisi purkata kuvien skaalaus tuonne postilaatikon lukemisen väliin. Itse hallintapulikasta tuo toimii varsin loistavasti tuollaisenaan. Mutta näköjään säätäjää aina rankaistaan kun menee omia kikkailemaan.

Mutta ehkä tähän väliin sitten taas voisi harrastaa hieman nukkumista niin jaksaa viikon tunkkailla.

Eipä olekaan tänne vähään aikaan tullut kirjoiteltua mitään. Kiire on huono tekosyy, en vain ole jaksanut aina istua koneelle kun olisi jotain mielessä. Harrastustoimintaa haittaa myös hieman taloutemme atk-ongelmat, ensin lahosi iBook ja perään sitten Emilian Fujitsu-Siemens olisi taas huoltoa vailla.

Testasin viime viikolla parina iltana jotain, mitä ei olekaan pitkään aikaan tullut testattua. Tutustuin kirjahyllymme valikoimaan ja luin hieman Dan Brownin esikoista Murtamaton linnake. Lopputulos oli arvattavissa; molempina iltoina tuli uni silmään aikaisemmin kuin yleensä. Mutta enköhän saa tuon vielä taisteltua loppuun asti jossain vaiheessa.

Kameraan tutustuminenkin on jäänyt vähän vähemmälle, mutta eilen innostuin käymään hieman ulkona. Tosin osa Naapuruston kuvista on otettu jo aikaisemmin, mutta lauantain kukkakuvasta tykkäsin itse. Tänään olikin sitten tämän syksyn kaunein päivä eikä auringon paistetta voinut vastustaa. Syyspäivän sato oli mitä oli, mutta ennen kaikkea paikkana tuo alue (Finlaysonin takapiha ja Näsinkallio takaosa) oli ihan uusi tuttavuus ja täytyy sanoa että aika lensi ihaillessa paikkoja.

Kissallekin kuuluu hyvää, blogissa olisi vaihteeksi pari uutta juttua ja hieman kuvia. Over and out.