Säädön syrjässä

Olen tässä aamun pohtinut hieman työn syvintä olemusta. PAM on lakossa ja lakkolaiset lausuvat työväen runoja kauppojen ovilla tukkien sisäänpääsyn. Ymmärsin / luulin että nyt lakkoillaan työolojen jne puolesta, mutta miksi sitten joka ovella oli kyltti PALKKAKUILUT PIENEMMIKSI? Toisaalta voisin lähettää PAMille pari peliä, ihan vaan ettei totuus unohtuisi:

“Vähittäiskaupassa myyjien palkkahaitari on 1 600 – 2 900 euroa, sanoo Ropponen.Vain työnantajapuoli tilastoi toteutuneita palkkoja. Palvelualojen ammattiliitto ei tällaisia tietoja kerää.” (TS)

Hieman kärjistettynä voisin kysyä miten voi taistella jäsenten palkkojen puolesta jos ei tiedä mitä he todella tienaavat?

Mutta tuo palvelu, se on ihmeellisen asia. Saamme päivittäin lukea jostain kuinka jossain on saatu paskaa palvelua. Kukaan ei koskaan muista kehua saaneensa hyvää palvelua. Suhteellisen epäkiitollinen ammatti kieltämättä.

Miksi minä en ole palvelualalla? Koska en jaksaisi hymyillä koko päivää. Palveluammatissa ei voi valita asiakkaita ja olen menettänyt toivoni ihmisten älyllisyyteen. (Totta kai kommunikoin asiakkaiden kanssa monista asioista päivittäin, mutta se on erilaista palvelua eikä mitään 9-17 face to face -hommaa.)

Jos työtään ei rakasta, miksi sitä sitten tekee? En minäkään tätä internetiä rakentaisi (välillä jopa kellon ympäri) jos tätä touhua en todella rakastaisi. Tässä vaiheessa on turha vetää peliin mitään koulutuskorttia – Suomessa koulutuksen saaminen on helppoa ja ilmaista. Toisaalta en minäkään tätä osaamistani koulusta ole saanut, se on tullut sillä kun tätä on 15 vuotta tehnyt ja harrastanut. Se on se kuuluisa ammatinvalintakysymys.

Kolikon kääntöpuolena voisin todeta, että esimerkiksi naapurissa olevassa K-supermarketissa on eräskin vanhempi ruova kassalla ja hän jaksaa vuodesta toiseen tervehtiä ja olla niin iloinen päivittäin että siinä omakin ketutus muuttuu hymyksi aina.

Joten mikset sanoisi itseäsi irti jo tänään ja aloittaisi onnellista elämää jos asiat ovat huonosti?

Komiikat muuttivat omaan blogiin osoitteeseen www.syrja.fi/standup/blogi/

Jos sitä jatkossa sitten jaksaisi ja muistaisi olla astetta aktiivisempi. Toisaalta, ajatuksissa on ollut myös täällä aktivoituminen. Taas kerran…

Huomenna 20. keikka.

Lauantaina oli keikka Old Anchorissa Helsingissä. Se on kyllä hyvä ja palkitseva paikka, yleisö on mukana ja tunnelma on hyvä. Ihan hyvin setti meni, tosin omasta näkökulmasta meinasi hieman jännittää. Mutta ei sitä kuulemma huomannut. Helsinkiin meneminen meinaa olla vähän nihkeätä kun viimeinen juna takaisin lähtee jo 22:30. Mutta onneksi olemme nyt aikas hyvin saaneet autoa lainaan jotain kautta.

Tänään oli Artturissa reenit. Aikaisemmista kerroista poiketen, tällä kertaa tupa oli täynnä – myös yleisöstä. Sinällään jännä paikka, että kirjoittelin iltapäivästä uusia juttuja, joita en ihan täysin ehtinyt opetella ja tarkoitus oli koittaa miten ideat toimivat. Meni ihan hyvin, mutta pari kertaa piti hieman paikata sanamuotoja. Ja kun en kunnolla ollut hionut juttuja muotoonsa, kesti setti vähän reilut kahdeksan minuuttia vaikka piti noin kuuteen päästä. Meinasi mennä hieman jaaritteluksi. Aina oppii jotain.

Mutta nyt olisi pari lupaavaa ja pari toimivaa uutta alkiota. Ehkä näistä nyt rakennan keskiviikoksi Rocksiin setin.

Perjantaina oli syyskauden avaus, Comedy goes Manalan Open Micissä. Setti meni hyvin ja jäi erittäin hyvä maku suuhun. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti tulevia keikkoja. Tarkoitus olisi myös blogata aiheesta hieman aktiivisemmin.