Aamulehden (ja varsinkin päätoimittajat) somelinjaa on monesti kritisoitu, mutta nyt Pokkinen kirjoittaa varsin rautaista asiaa; “Soopaa, tuubaa ja face-sotaa“. Itse näen sosiaalisen median tässä vaalien tohinassa pitkälti samanlaisena. Äänestäjät ovat nakkikioskilla, eivät somessa.

(Olisi mielenkiintoista tietää kuinka pieni vähemmistö äänestäjistä edes tietää mikä on sosiaalinen media.)

Sain viimein seinälle pari suurennettua hääkuvaa. Piti jo syksymmällä kirjoitella parin kaverini ammatista. Tunnen nimittäin kaksi hääkuvaajaa – Juhan ja Nikon. Häissämme kuvaamassa oli Juha. Kuvaus oli ns dokumentaarinen eli Juha tuli aamulla ensimmäisenä kanssamme kampaajalle ja lähti viimeisten mukana hääpaikalta. Lopputuloksena koko päivä hienosti muistona. Mutta mitäpä minä tässä enempää turismaan, lukekaa poikien tarinoista lisää.

Mutta eipä siinä muuta kuin lupauksia lupausten jatkeeksi. Ehkä en kutsu näitä lupauksiksi vaan henkilökohtaisiksi haasteiksi :)

Koska kissa ei pukeunut kiltisi tonttuasuun, saati mennyt vapaaehtoisesti hankeen, piti vähän soveltaa. On se jännä miten paljon innostuneempia koirat ja vauvat ovat jouluposeeraamisesta tyhmissä asusteissa. Mutta joka tapauksessa hyvää joulua jne! Ensi vuonna olen ajatellut palata aktiivisemmin astialle uusin kujein.

Olen suorittamassa Tamkin erikoistusmisopintoja yritystoiminnan kehittämisestä. Jokaista lähiopetuskertaa varten pitää lukea joku kirja. Koska en ole kovin rutinoitunut lukija, ajattelin testata ekirjaa iPadille. Koska olen lukenut aika monta itkua kuinka ekirjojen suojaukset on ryssitty, mietin hetken mistä kirjan ostaisin.

Luovuutta ja innovointia varten valinta oli helppo, Alf Rehnin Vaaralliset ideat. Kirja on pitänyt lukea siitä asti kun Alfin esityksen näin livenä. Sen verran ajatuksia herättävä kokemus se oli. Tsekkasin nopeasti verkkokirjakaupat läpi ja halvin hinta oli 38 euroa. (Miksi ruotsinkielinen versio oli vain 18 euroa?)

Päätin testata Elisa Kirjaa, jossa hinta oli saman 38 euroa. Hetken pohdin uudelleen – miksi tämä voi olla saman hintainen? Tästä löytyy varmasti paljon kirjoituksia, mutta mielestäni ekirjan hinta saisi olla hieman halvempi. No, testataan. Osto onnistui verkkokaupan kautta nätisti ja iPad-sovelluksen asentamisen jälkeen kirjautuminen, pari klikkausta ja kirja oli luettavissa. Mitenkäs tämä käyttöoikeusjuttu? Avasin Windows-koneen ja menin Elisa Kirja -sivuille. Sieltä sai ladata muutaman kilon kokoisen tiedoston, joka sisälsi jotain tietoja ja oikeuksia. Latasin koneelle Adobe Digital Editions -ohjelman ja avasin lataamani tiedoston siellä. Hetki miettimistä ja kirjani oli luettavissa koneella. Tämä tuntui menevän kuin elokuvissa tällä kertaa.

Nyt piti lukea kirja markkinoinnista. Päätin lukea Markkinointi 3.0 -eepoksen. Elisan hinta tälle oli 58 euroa. Tässä meni kohdallani raja olla maksamatta. Mitäpä sitten avuksi? Muistin että iPadille pamahti joku iBook- sovellus edellisen päivityksen yhteydessä. Ja sieltähän se löytyi, englanniksi 14 euron hintaan. Maksu storen kautta parilla klikkauksella ja se oli siinä.

Mitä jäin kaipaamaan? Ibookin kautta luettuna tekstiin pystyi tekemään valintoja, jotka voi merkata huomiovärillä. Varsin kätevää muistiinpanojen kannalta. Tämä olisi toivottava ominaisuus myös Elisalle, koska jatkossa tulen luultavasti lukemaan pääsääntöisesti suomenkielisiä kirjoja jos jotain luen. (Toisaalta kun miettii hintaeroja niin valinta ei välttämättä ole niin selkeä.)

Summa summarun: Nyt minulla on digitaalisena kaksi kirjaa. Kumpaakaan tulen tuskin koskaan avaamaan uudelleen. Perinteisen kirjan voisin nyt myydä, näiden myynti ei onnistu. (Jos oikein ymmärsin niin Kindle-kirjojen myynti/vaihtaminen onnistuu jotenkin.) Toisaalta tämä oli omalla kohdalla tietoinen testi ekirjojen maailmaan.

No ei siinä sitten muuta kuin hyvää maanantaita jne!

(Olisi kertonut teille kuinka huippuja Ahon jugurtit ovat. Virroilta kun tulevat.)

Aamulehden ensimmäinen uutinen perustui Poliisin tiedotteeseen sekä poliisin kommentteihin.

Jos itse järjestäisin 35000 ihmisen tapahtuman, totta kai kieltäisin asian vastikkeessa. Tässä vaiheessa pitää sitten miettiä että kumpi on oikeassa, poliisin syyttämä taho vaiko poliisi. Parin päivän päästä kommentit antanut henkilö korjaili sanomisiaan.

Tässä vaiheessa asiat menivätkin sitten päin seiniä puolin ja toisin enkä lähde asiaa pidemmälle purkamaan. Mutta tuossa alkutilanteessa on mielestäni hieman mietittävää. Mihin maailma menee jos Poliisin tiedotteisiin ei voida uskoa

Lensimme sunnuntai-iltana Berliinin kolmeksi päivää morjestamaan Mikeä ja Taikaa.

Maanantain vierailukohteena oli Schloss Charlottenburg. Siellä riitti kullitettuja aitoja ja patsailta.

Tiistai-iltana kävimme katsomassa miltä biergarten näyttää. Hyvältähän se näytti – ja maistui.

Keskiviikon shoppailurundin välissä käytiin katsomassa Berliinistä tehtyä pienoismallia. Siinä on riittänyt jollain askarreltavaa.

Torstaiaamuna alkoikin sitten paluumatka. Hyppäsimme isäntiemme vanhaan autoon ja hurautimme Rostockin satamaan ja lähdimme laivalla kohti Tanskan Gedseriä.

Tanska näytti sataiselta, mutta ihan kivalta. Yövyimme Kööpenhaminassa ja kävimme sadetta uhmaten kävelemässä hieman Strøgetillä. Täytynee käydä joskus toiste vähän paremmalla säällä.

Perjantaina olikin sitten edessä varsinainen etappi, 660 km Kööpenhaminasta Tukholmaan. Siinä riitti istumista. Tämän pätkän olisi voinut jakaa osiin ja viettää pari päivää pidempään matkalla.

Hieno viikko, täytyy joskus ottaa ajan kanssa uusiksi vastaava ajelu.